Lana Silk<\/p>\n\n
Jumala sitoo meid\u00e4n jokaisen tarinan osaksi suurempaa valtakunnan tarinaa. N\u00e4en Jumalan suunnitelman kautta – k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tiettyj\u00e4 historian tapahtumia – kuinka perint\u00f6ni ja syd\u00e4meni Irania kohtaan on osa jotain suurempaa. <\/p>\n\n
Perheeni l\u00e4hti Iranista, kun olin noin 10-vuotias, kuuliaisena Jumalan suoralle sanalle, joka vahvistettiin yliluonnollisessa unessa. Jopa silloin, nuorena tytt\u00f6n\u00e4, joka sopeutui uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n Euroopassa, en voinut koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti Iranista. Ja se on sama asia t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Iran ei ole koskaan j\u00e4tt\u00e4nyt minua. Rakastan edelleen syv\u00e4sti t\u00e4t\u00e4 kansakuntaa ja sen arvokkaita ihmisi\u00e4 ja puolustan heid\u00e4n huutojaan, jotta heit\u00e4 kuultaisiin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4kivaltaisen hallinnon peukalon alta. <\/p>\n\n
Se alkoi heti syntym\u00e4st\u00e4. Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ni on luultavasti islamilaisen vallankumouksen pahamaineisin p\u00e4iv\u00e4: Syyskuun 8. p\u00e4iv\u00e4 1978, joka tunnetaan historiassa “mustana perjantaina”, p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin oli eniten kuolonuhreja, kun ihmiset taistelivat hallitusta vastaan tehd\u00e4kseen Iranista islamilaisen valtion. \u00c4itini kertoo tarinan hyvin: h\u00e4n oli menossa sairaalaan synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 lastaan, ja h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n k\u00e4ytiin kirjaimellisesti sis\u00e4llissotaa. En ole koskaan p\u00e4\u00e4ssyt eroon sen merkityksest\u00e4. <\/p>\n\n
\nSynnyin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joka oli merkitt\u00e4v\u00e4 Iranin tarinassa. Viel\u00e4 enemm\u00e4n haluan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni on merkitt\u00e4v\u00e4 Iranin tarinassa. <\/p>\n<\/blockquote>\n\n
Kasvoimme kristillisess\u00e4 kodissa Iranissa, ja p\u00e4\u00e4tin seurata Kristusta seitsem\u00e4nvuotiaana. Totuus ja oikeudenmukaisuus ovat aina motivoineet minua. Muistan yh\u00e4, kuinka \u00e4itini veti minut nopeasti kotiimme kahdeksanvuotiaana, koska olin aktiivisesti julistamassa uskontoa talomme parvekkeelta. H\u00e4n sanoi minulle, ett\u00e4 voisimme – ja meid\u00e4n t\u00e4ytyy – jakaa evankeliumia, mutta emme t\u00e4ll\u00e4 tavalla. <\/p>\n\n
Kasvaminen t\u00e4m\u00e4n kahtiajaon kanssa, sen v\u00e4lill\u00e4, mit\u00e4 tiesin Jumalan sanan olevan totta, ja sen propagandan v\u00e4lill\u00e4, jota koulussa ty\u00f6nnettiin kurkustani alas, tuntui syv\u00e4sti levottomalta. Katsokaas, joka p\u00e4iv\u00e4 koulussa minun oli pakko huutaa “Kuolema Israelille” ja “Kuolema Amerikalle” yhdess\u00e4 ik\u00e4tovereideni kanssa – meid\u00e4n kaikkien, pienten lasten, kanssa. Voisitte sanoa, etten tarkoittanut sit\u00e4 tai ett\u00e4 sill\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4, mutta minulle sill\u00e4 oli v\u00e4li\u00e4. Tunsin olevani ristiriidassa itseni kanssa, Jumalan Henki sis\u00e4ll\u00e4ni tuomitsi minut; silloinkin en halunnut, ett\u00e4 nuo sanat tulevat suustani. <\/p>\n\n