Viime p\u00e4ivin\u00e4 ja viikkoina olemme kuulleet lukuisia suoria omakohtaisia kertomuksia Iranin kansan k\u00e4rsimyksist\u00e4. Yhteyshenkil\u00f6mme l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in raportteja tuhosta. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole kuulopuheita tai huhuja. N\u00e4m\u00e4 ovat pelk\u00e4\u00e4vien perheiden todellisia \u00e4\u00e4ni\u00e4: “He tulivat kotiimme”, “He veiv\u00e4t tytt\u00e4reni”, “He pid\u00e4ttiv\u00e4t sukulaistemme lapset”, “He veiv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4mme”, “Joku vietiin jonkun hyvin pienen asian takia”. <\/p>\n\n
N\u00e4m\u00e4 ovat vain kolme n\u00e4ist\u00e4 kertomuksista. Kaikki nimet on muutettu. Rukoilkaa Iranin kansan puolesta, kun luette heid\u00e4n syd\u00e4mellisi\u00e4 kertomuksiaan, ja auttakaa meit\u00e4 vahvistamaan heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4. <\/p>\n\n
T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 mielenosoituksissa on kuollut eniten ihmisi\u00e4 8. ja 9. tammikuuta, jolloin uskotaan, ett\u00e4 jopa 30 000 iranilaista kuoli 48 tunnin aikana. Marlin oli tuolloin kaduilla: <\/p>\n\n
“Tammikuun 8. p\u00e4iv\u00e4n aamuna minulla ei ollut rauhaa. Tytt\u00e4reni soitti ulkomailta itkien ja huolestuneena. H\u00e4n sai minut vannomaan, etten l\u00e4htisi ulos sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. J\u00e4in hetkeksi kotiin, mutta mieleni oli levoton. Tuntui kuin odottaisin ilmoitusta seuraavasta mielenosoituksestamme. K\u00e4velin kotona ympyr\u00e4\u00e4 ja kyselin itselt\u00e4ni: Miss\u00e4 minun pit\u00e4isi olla? Miten minun pit\u00e4isi liikkua? <\/p>\n\n
Tuntui kuin olisin valmistautumassa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kotoa viimeist\u00e4 kertaa.<\/p>\n\n
\nRukoilin: “Herra, tee niin, ett\u00e4 voin olla hy\u00f6dyksi sinulle ja kansallesi.”<\/p>\n<\/blockquote>\n\n
Meid\u00e4n piti pukeutua mustaan. Min\u00e4 pukeuduin. Enk\u00e4 ottanut mukaani mit\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 minut voitaisiin tunnistaa, jos minut pid\u00e4tett\u00e4isiin. Jo kotoa l\u00e4htiess\u00e4ni aloin juosta, et\u00e4\u00e4nnyin osoitteestani. <\/p>\n\n
Halusin l\u00e4hte\u00e4 pohjoiseen, miss\u00e4 tiesin mielenosoitusten tapahtuvan, mutta julkista liikennett\u00e4 ei ollut. Pys\u00e4ytin moottoripy\u00f6r\u00e4n. Kuljettaja sanoi yst\u00e4v\u00e4llisesti, ett\u00e4 h\u00e4n voisi vied\u00e4 minut sinne. Kun h\u00e4n j\u00e4tti minut kyydist\u00e4, h\u00e4n sanoi: “Pid\u00e4 huolta itsest\u00e4si.” Vastasin: “En n\u00e4hnyt kasvojasi.” H\u00e4n sanoi: “Toivon vapautta.” <\/p>\n\n
Sielt\u00e4 oli viel\u00e4 pitk\u00e4 k\u00e4velymatka. Sinne p\u00e4in oli menossa vain muutama ihminen, mutta kukaan ei luottanut kehenk\u00e4\u00e4n. Tiesimme, ett\u00e4 viranomaiset olivat aiemmin soluttautuneet v\u00e4kijoukkoihin siviilivaatteissa ja paljastaneet ihmisi\u00e4. Muutaman kerran sanoin nuorille: “Kokoonnutaan yhdess\u00e4”, mutta se hajosi heti. Kaikki pysyiv\u00e4t varovaisina ja yksin. <\/p>\n\n
Kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin sinne, v\u00e4kijoukko kasvoi yht\u00e4kki\u00e4. Ei ollut tilaa hengitt\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n
Erikoisjoukkoja oli kaikkialla. Meid\u00e4t oli pakattu sis\u00e4\u00e4n. Tajusin heti, ettei t\u00e4m\u00e4 ollut samanlaista kuin edellisin\u00e4 \u00f6in\u00e4. Hieman kauempana n\u00e4in kaksi nuorta miest\u00e4 istumassa, toivottomina, pelokkaina ja j\u00e4nnittynein\u00e4. Kysyin: “Mit\u00e4 tapahtui?” He vastasivat: “He ottivat meist\u00e4 valokuvia, hakkasivat meit\u00e4 ja k\u00e4skiv\u00e4t meid\u00e4n l\u00e4hte\u00e4. He sanoivat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ilta ei ole samanlainen kuin viime y\u00f6.” <\/p>\n\n
Muutin toiseen l\u00e4heiseen paikkaan ja liityin ryhm\u00e4\u00e4n. Aloimme laulaa. He ampuivat laukauksia ja hajottivat meid\u00e4t. Me ryhmitt\u00e4ydyimme uudelleen. He heittiv\u00e4t kyynelkaasua. Me ryhmitt\u00e4ydyimme uudelleen. Nuoret olivat raivoissaan, heitteliv\u00e4t kivi\u00e4 ja ty\u00f6ntyiv\u00e4t eteenp\u00e4in. Joskus nostin kyynelkaasukanistereita niiden laskeuduttua ja heitin ne takaisin heit\u00e4 kohti. Se oli parasta, mit\u00e4 pystyin tekem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n
Mutta kun he alkoivat ampua v\u00e4kijoukkoon, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin juosta. Hajaannuimme kujille. Siell\u00e4 oli pahempaa. He ampuivat my\u00f6s rakennusten katoilta. Kaaoksen keskell\u00e4 kuulin naisen huutavan: “T\u00e4m\u00e4n naisen silm\u00e4\u00e4n on osunut!” Pyyhin kasvojani: siell\u00e4 oli verta. Onneksi silm\u00e4ni ei ollut vahingoittunut. He olivat yritt\u00e4neet sokeuttaa minut ja ampuneet ohi: luoti oli osunut juuri silm\u00e4ni yl\u00e4puolelle, ja se oli yh\u00e4 siell\u00e4. <\/p>\n\n
Osa meist\u00e4 hakeutui suojaan suureen taloon. Yksi talon omistajista oli my\u00f6s saanut kranaatteja kaulaansa. Tilanne oli paha. He vaativat minua menem\u00e4\u00e4n sairaalaan, koska hauli oli yh\u00e4 kasvoissani. Muutama nuori mies sanoi: “Tunnemme t\u00e4m\u00e4n naisen, h\u00e4n auttoi meit\u00e4, viek\u00e4\u00e4 h\u00e4netkin.” H\u00e4mmentyneen\u00e4, j\u00e4rkyttyneen\u00e4 ja vailla valinnanvaraa nousin autoon. <\/p>\n\n
Sairaalassa n\u00e4kem\u00e4ni oli pahempaa kuin olisin voinut kuvitellakaan. Kaikkialla oli verta kuin helvetiss\u00e4. Haavoittuneita saapui jatkuvasti. Jotkut olivat todella kuolleita. Monet olivat niin veress\u00e4, ettei heit\u00e4 voinut tunnistaa. Unohdin itseni t\u00e4ysin. <\/p>\n\n
Sitten n\u00e4in hyvin nuoren tyt\u00f6n, jota oli ammuttu ja joka oli kauheassa kunnossa, kumarassa. Huusin: “Auttakaa t\u00e4t\u00e4 lasta! H\u00e4n on menossa koomaan!” Joku varoitti minua: “Ole hiljaa, he kuvaavat sinua.” Sanoin: “En v\u00e4lit\u00e4. Pelasta vain t\u00e4m\u00e4 tytt\u00f6.” Onneksi h\u00e4net vietiin leikkaukseen, ja Jumalan armosta h\u00e4n selvisi. Mutta se ei ollut vain h\u00e4n. Yksi toisensa j\u00e4lkeen haavoittuneita tuli lis\u00e4\u00e4. Kukaan ei tiennyt, kenen puoleen k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ensin. <\/p>\n\n
Olin shokissa. En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n voi uskoa, mit\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui. En usko, ett\u00e4 nuo kuvat l\u00e4htev\u00e4t koskaan mielest\u00e4ni: niin monta ruumista, niin monta haavoittunutta ja se kauhu. Ja tuo lause toistui p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni: 18. ja 19. Deyn (8. ja 9. tammikuuta) p\u00e4iv\u00e4t eiv\u00e4t olleet samanlaisia kuin aiemmat p\u00e4iv\u00e4t. <\/p>\n\n
Kansamme on k\u00e4rsinyt paljon, eik\u00e4 t\u00e4lle k\u00e4rsimykselle n\u00e4yt\u00e4 olevan loppua.”<\/p>\n\n
Julkinen linja-auto tulituksen piiritt\u00e4m\u00e4<\/h2>\n\n
Tammikuun 7. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (17. p\u00e4iv\u00e4) Alina oli palaamassa kotiin l\u00e4\u00e4ketieteellisen toimenpiteen j\u00e4lkeen. H\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt seurata Jeesusta, ja seurantaryhm\u00e4mme oli h\u00e4nen opetuslapsenaan. H\u00e4n l\u00e4hetti pastorilleen vaimean, rikkin\u00e4isen viestin. H\u00e4n ei itkenyt puhuessaan. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4vyns\u00e4 oli heikko, vaimea ja pitk\u00e4t tauot. H\u00e4n oli viel\u00e4 raakile kokemuksestaan: <\/p>\n\n
“Olin julkisessa bussissa matkalla kotiin Shirazissa. Olin k\u00e4ynyt laboratoriokokeissa ja yleistarkastuksessa. Tunnelma kaupungissa oli raskas ja j\u00e4nnittynyt. Ihmiset bussissa olivat ahdistuneita ja levottomia ja puhuivat v\u00e4kivaltaisuuksista ja iskuista. <\/p>\n\n
\nSin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4in kohtauksia, joita en voi koskaan pyyhki\u00e4 pois mielest\u00e4ni.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n
Katselin avuttomana, kun siviilipukuiset joukot hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t ihmisten kimppuun ja ampuivat jopa “viimeisi\u00e4 laukauksia” henkil\u00f6ihin, jotka olivat aseettomia eiv\u00e4tk\u00e4 olleet tehneet mit\u00e4\u00e4n. Minusta tuntui, ett\u00e4 jokin sis\u00e4ll\u00e4ni murtui sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. En ole ollut entisell\u00e4ni sen j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n
Bussin saartaminen ei kest\u00e4nyt kauan. Muistan yhden siviilipukuisen poliisin. H\u00e4n oli pitk\u00e4 ja eritt\u00e4in laiha. Eniten minua kauhistutti h\u00e4nen mukanaan kantamansa aseen lis\u00e4ksi h\u00e4nen kasvonsa ja silm\u00e4ns\u00e4. Kun katsoin h\u00e4nt\u00e4, en n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 inhimillisyydest\u00e4 tai armosta – t\u00e4m\u00e4 lis\u00e4si pelkoani. H\u00e4n alkoi ampua kohti bussia. Bussin ikkuna s\u00e4rkyi, ja yksi bussissa olleista naisista haavoittui kasvoihin. Olimme loukussa noin 45 minuuttia. Tulitusta kuului jatkuvasti, ja me olimme pelon lamaannuttamia, emmek\u00e4 voineet p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos. <\/p>\n\n
Muistan ajatelleeni itsekseni, ett\u00e4 “mit\u00e4 tahansa voi nyt tapahtua”. Pelkoa oli vaikea karistella. <\/p>\n\n
Tuon p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 pelko ei ole en\u00e4\u00e4 pelkk\u00e4 tunne. Sit\u00e4 on vaikea kuvailla. On kuin kehoni ja mieleni olisivat jatkuvasti vaaran tilassa. <\/p>\n\n
<\/p>\n\n
Iranin<\/strong> mielenosoittajiakidutetaan, pakotetaan tunnustamaan ja esitet\u00e4\u00e4n teloitettavaksi.<\/strong> <\/h2>\n\n
VAROITUS: ahdistava sis\u00e4lt\u00f6<\/strong><\/p>\n\n
Jonkin aikaa sitten tapahtuneen uskontunnustuksen j\u00e4lkeen seurantaryhm\u00e4mme opetti Farnazia. H\u00e4n oli my\u00f6s joutunut mielenosoittajien raa’an tukahduttamisen kohteeksi. H\u00e4n soitti ohjaajalleen vapisevalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja selvin merkkein vakavasta ahdistuksesta. H\u00e4n sanoi uskovansa, ett\u00e4 h\u00e4nen puhelintaan saatetaan tarkkailla ja ett\u00e4 se voidaan takavarikoida uudelleen milloin tahansa, mutta h\u00e4n koki t\u00e4rke\u00e4ksi kertoa tapahtuneesta huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tuntee olonsa turvattomammaksi kuin koskaan. “Ihmisten on tiedett\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t meille!” <\/p>\n\n
Farnazin veli Vahid pid\u00e4tettiin mielenosoitusten aikana 18. tammikuuta (8. tammikuuta). Perheell\u00e4 ei ollut h\u00e4nest\u00e4 tietoa viiteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Turvallisuusjoukot pitiv\u00e4t Vahidia vangittuna, ja h\u00e4nt\u00e4 kidutettiin fyysisesti ja psyykkisesti. H\u00e4n sai vakavia vammoja leukaansa ja suuhunsa, munuaisverenvuotoa, vakavia rinta- ja vatsakipuja ja jatkuvaa painostusta pakotetun tunnustuksen saamiseksi. <\/p>\n\n
Yksi menetelmist\u00e4, joita h\u00e4nen vangitsijansa k\u00e4yttiv\u00e4t, oli pakottaa metallitanko Vahidin suuhun, ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 se syv\u00e4lle h\u00e4nen kurkkuunsa ja laajentaa sit\u00e4 sitten niin, ett\u00e4 h\u00e4nen leukaansa kohdistuu \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen paine. Tavoitteena oli murtaa h\u00e4nen leukansa ja murskata h\u00e4nen hampaansa. Useat h\u00e4nen hampaansa murtuivat ja vaurioituivat vakavasti t\u00e4m\u00e4n tuskallisen kokemuksen seurauksena. <\/p>\n\n
Mutta hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 ei ollut vain fyysist\u00e4. Psykologista kidutusta harjoitettiin j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti. He soittivat toistuvasti h\u00e4nen \u00e4idilleen h\u00e4nen n\u00e4htens\u00e4 ja kertoivat h\u00e4nelle valheellisesti: “Me teloitamme Vahidin; tule hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n h\u00e4net.” <\/p>\n\n
Toinen k\u00e4ytetty menetelm\u00e4 oli “teloitusn\u00e4ytelm\u00e4”. Vahidille tehtiin t\u00e4m\u00e4 kolme kertaa. H\u00e4net asetettiin tilanteisiin, joissa h\u00e4n todella uskoi, ett\u00e4 h\u00e4net aiotaan tappaa. Farnaz kuvaili t\u00e4t\u00e4 yhdeksi traumaattisimmista kokemuksistaan, jonka vaikutukset ovat s\u00e4ilyneet viel\u00e4 vapautumisen j\u00e4lkeenkin. <\/p>\n\n
Kaiken t\u00e4m\u00e4n aikana kuulustelijat yrittiv\u00e4t pakottaa Vahidin tunnustamaan, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yhteyksi\u00e4 ulkomaisiin ryhmiin tai ett\u00e4 h\u00e4n oli saanut rahaa ulkopuolisista l\u00e4hteist\u00e4. Vahid kuitenkin vakuutti toistuvasti, ett\u00e4 h\u00e4n oli vain mielenosoittaja, ei “mellakoitsija”, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut yhteyksi\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n ulkopuoliseen j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n. H\u00e4n korosti jatkuvasti, ett\u00e4 h\u00e4n protestoi taloudellista ahdinkoa ja elinoloja vastaan eik\u00e4 ollut ottanut vastaan k\u00e4skyj\u00e4 eik\u00e4 saanut rahoitusta mist\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n
Vahidia my\u00f6s kidutettiin toistuvasti upottamalla h\u00e4net j\u00e4\u00e4kylm\u00e4\u00e4n veteen. My\u00f6hemmin h\u00e4n vahvisti, ettei h\u00e4n ollut ainoa. Monia muitakin vankeja pidettiin samanlaisissa olosuhteissa ja heit\u00e4 kohdeltiin samalla tavoin. <\/p>\n\n
H\u00e4nen laillisen pid\u00e4tysaikansa olisi pit\u00e4nyt olla kaksi viikkoa, mutta h\u00e4nen vapauttamistaan lyk\u00e4ttiin, ja perhe uskoo, ett\u00e4 n\u00e4in tehtiin, jotta n\u00e4kyv\u00e4t merkit mustelmista ja pahoinpitelyst\u00e4 h\u00e4lvenisiv\u00e4t.<\/p>\n\n
Vahid vapautettiin lopulta takuita vastaan, mutta h\u00e4nen matkapuhelimensa, pankkikorttinsa, henkil\u00f6kohtaiset korunsa (muun muassa kaulakoru ja kultasormus) ja k\u00e4teisvaransa vietiin, eik\u00e4 niit\u00e4 palautettu, vaikka heill\u00e4 oli tuomarin kirje, jossa pyydettiin palauttamaan h\u00e4nen omaisuutensa.<\/p>\n\n
Farnaz kuvaili my\u00f6s saamiaan vammoja. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4, kun h\u00e4n auttoi Vahidin vaimon ja lapsen kotiinviemisess\u00e4, h\u00e4n sai kovan iskun, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja kasvoihinsa tuli voimakas verenvuoto. H\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s ammuttiin hauleilla useita kertoja, ja l\u00e4\u00e4ketieteellinen kuvantaminen on paljastanut, ett\u00e4 huolimatta kivuliaasta prosessista, jossa h\u00e4n poisti useita itse, useita haulikon hauleja on edelleen h\u00e4nen kehossaan, muun muassa l\u00e4hell\u00e4 h\u00e4nen kurkkuaan, kulmakarvojaan ja poskeaan. Seurausten pelossa h\u00e4n ei tunne oloaan turvalliseksi hakeutua l\u00e4\u00e4k\u00e4rin hoitoon. <\/p>\n\n
Farnaz p\u00e4\u00e4tti puhelun kuvaamalla pelottelun ja pelon ilmapiiri\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 yhteydenpitoa seurataan ja ett\u00e4 perhe on jatkuvasti uuden pid\u00e4tyksen vaarassa. H\u00e4n kehotti \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen varovaisuuteen ja pyysi, ett\u00e4 kaikki viestit tallennetaan vain hetkeksi ja poistetaan sitten, jotta puhelimiin ei j\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Pelosta huolimatta h\u00e4n puhui perheen uskosta ja sanoi, ett\u00e4 he rukoilivat yhdess\u00e4 joka ilta pid\u00e4tysaikana ja ett\u00e4 he pit\u00e4v\u00e4t Vahidin vapauttamista “vapautuksena”. <\/p>\n\n
<\/p>\n\n
<\/p>\n\n
T\u00e4m\u00e4 on Iranin nykyp\u00e4iv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n pulssi. Monille syvin kipu ei ole itse pid\u00e4tys tai poliisin v\u00e4liintulo, vaan pelko, joka vallitsee kotona sen j\u00e4lkeen. Monet sanovat, ett\u00e4 siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, kun viranomaiset ovat joutuneet heid\u00e4n kohteekseen, lapset ovat peloissaan, perheet eiv\u00e4t voi lev\u00e4t\u00e4 \u00f6isin, ja kaikki varovat, etteiv\u00e4t “sano mit\u00e4\u00e4n” tai “pid\u00e4 puhelimessaan mit\u00e4\u00e4n”. He ovat jatkuvasti vahtimassa olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n