{"id":39395,"date":"2026-07-16T12:00:05","date_gmt":"2026-07-16T11:00:05","guid":{"rendered":"https:\/\/transformiran.com\/uncategorized-fi\/iranilaisen-matka-kotiin\/"},"modified":"2026-07-24T14:36:16","modified_gmt":"2026-07-24T13:36:16","slug":"iranilaisen-matka-kotiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/transformiran.com\/fi\/uutishuone\/iranilaisen-matka-kotiin\/","title":{"rendered":"Iranilaisen matka kotiin"},"content":{"rendered":"\n

H\u00e4n py\u00f6r\u00e4ili 6 400 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen Iranin rajalle. T\u00e4ss\u00e4 syy siihen. <\/strong><\/h3>\n\n

Katse kohti Irania<\/h2>\n\n

Sade leijui vuorten yli, kun Arotin Babakhani kiipesi tien viimeist\u00e4 osuutta kohti Meghria, pient\u00e4 armenialaista kaupunkia, josta avautuu n\u00e4kym\u00e4 Iranin rajalle. H\u00e4n oli polkenut tasaisesti it\u00e4\u00e4n jo viisikymment\u00e4seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ylitt\u00e4en tasankoja, metsi\u00e4 ja vuorijonoja, nukkuen leirint\u00e4alueilla ja luottaen l\u00e4hinn\u00e4 huolelliseen suunnitteluun, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4iseen sinnikkyyteen ja Jumalan p\u00e4ivitt\u00e4iseen huolenpitoon. H\u00e4nen polkupy\u00f6r\u00e4ns\u00e4 oli kuljettanut h\u00e4net yhdeks\u00e4n maan l\u00e4pi ja yli 6 400 kilometrin matkan Euroopassa ja L\u00e4nsi-Aasiassa. Nyt, kun vain Arax-joki erotti h\u00e4net Iranista, matka oli melkein ohi. <\/p>\n\n

Sitten pilvet alkoivat h\u00e4lvet\u00e4. Laakson toisella puolella, joen takana ja kirkastuvan taivaan alla, iranilaisten vuorten tutut \u00e4\u00e4riviivat tulivat hitaasti n\u00e4kyviin. <\/p>\n\n

Hetken ajan h\u00e4n vain seisoi ja tuijotti. \u201dOlin t\u00e4ysin j\u00e4rkyttynyt\u201d, h\u00e4n sanoo hiljaa. \u201dItkin.\u201d <\/p>\n\n

H\u00e4n oli kuvitellut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 t\u00e4h\u00e4n paikkaan satoja kertoja viimeisten seitsem\u00e4ntoista vuoden aikana. H\u00e4n oli suunnitellut reittej\u00e4, tutkinut karttoja, treenannut kuntoaan ja valmistellut varusteitaan. <\/p>\n\n

H\u00e4n oli usein miettinyt, milt\u00e4 tuntuisi n\u00e4hd\u00e4 kotimaansa uudelleen. Ei sit\u00e4 kotia, jossa h\u00e4n oli kasvanut \u2013 h\u00e4nen perheens\u00e4 oli l\u00e4htenyt Iranista, kun h\u00e4n oli viel\u00e4 lapsi \u2013, vaan sit\u00e4 maata, joka ei ollut koskaan oikeastaan j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4. <\/p>\n\n

\n

Olen niin kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala toi minut t\u00e4nne. Mutta samalla syd\u00e4meni on s\u00e4rkynyt. Toivon, ett\u00e4 voisin tehd\u00e4 enemm\u00e4n. <\/p>\n<\/blockquote>\n\n

Vuorten takana sijaitsi maa, jonka h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt lapsena yli kaksikymment\u00e4viisi vuotta aiemmin. Siell\u00e4 asuu my\u00f6s miljoonia ihmisi\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t sorron ja ep\u00e4varmuuden alla, mukaan lukien uskovat, jotka jatkavat Kristuksen seuraamista vainosta huolimatta, kokoontuvat hiljaisesti kotikirkkoihin ymp\u00e4ri Irania, opettavat uusia kristittyj\u00e4 ja jakavat Jeesuksen toivoa suurilla henkil\u00f6kohtaisilla uhrauksilla. <\/p>\n\n

\n
\n
\"\"
Kun Arotin oli 19-vuotias, h\u00e4n tunsi Jumalan kutsuvan h\u00e4nt\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilem\u00e4\u00e4n Iranin rajalla sijaitseville vuorille<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Arotinin reitti Alankomaista Iranin rajalle<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n

17 vuotta kest\u00e4nyt kutsumus<\/strong><\/h3>\n\n

Ajatus syntyi ensimm\u00e4isen kerran l\u00e4hes seitsem\u00e4ntoista vuotta aiemmin.<\/p>\n\n

Py\u00f6r\u00e4illess\u00e4\u00e4n kotinsa l\u00e4heisyydess\u00e4 Alankomaissa Arotin tunsi, kuinka Jumala antoi h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 odottamattoman n\u00e4yn. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi matkalle kohti Irania. Ei siksi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi halunnut koetella kest\u00e4vyytt\u00e4\u00e4n tai rikkoa enn\u00e4tyst\u00e4, vaan Jumalan antaman intohimon vuoksi tukea Iranin rohkeita kristittyj\u00e4. <\/p>\n\n

Visio oli selke\u00e4. Ajoitus ei ollut. El\u00e4m\u00e4 jatkui. Arotin meni naimisiin Nooran kanssa. Yhdess\u00e4 he perustivat kodin ja saivat kaksi tyt\u00e4rt\u00e4. Ty\u00f6, seurakunta ja perhe t\u00e4yttiv\u00e4t vuodet, mutta vakaumus ei koskaan kadonnut. Sen sijaan se alkoi hiljaa muotoutua taustalla, odottaen. <\/p>\n\n

“Jos Jumala antaa sinulle n\u00e4yn”, Arotin sanoo, “H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s, milloin sen pit\u00e4isi toteutua.”<\/p>\n\n

Lopulta se hetki koitti.<\/p>\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden 9. toukokuuta, kuukausien valmistautumisen, rukoilun ja suunnittelun j\u00e4lkeen, h\u00e4n ty\u00f6nsi raskaasti lastatun retkipy\u00f6r\u00e4n ulos ajotielt\u00e4\u00e4n Staphorstissa ja suuntasi sen it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n

Yst\u00e4v\u00e4t heiluttivat k\u00e4si\u00e4\u00e4n hyv\u00e4stiksi. H\u00e4nen perheens\u00e4 seurasi h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n. Edess\u00e4 oli l\u00e4hes kaksi kuukautta t\u00e4ysin tuntemattomalla tiell\u00e4. Ei tukiautoa. Ei matkakumppania. <\/p>\n\n

Vain yksi mies, yksi polkupy\u00f6r\u00e4 ja unelma, joka oli el\u00e4nyt h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaksi vuosikymment\u00e4.<\/p>\n\n

H\u00e4nen reittins\u00e4 veisi h\u00e4net Alankomaista Saksan, T\u0161ekin, Slovakian, Unkarin, Romanian, Bulgarian, Turkin ja Georgian kautta, ennen kuin h\u00e4n lopulta saavuttaisi Armenian, jossa h\u00e4n seisoisivat Iranin rajalla. Alun perin 5 500 kilometrin pituiseksi suunniteltu retki venyi yli 6 400 kilometriin, kun s\u00e4\u00e4, tien sulkemiset ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kiertoreitit lis\u00e4siv\u00e4t matkaan satoja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kilometrej\u00e4. <\/p>\n\n

Ihmiset sanoivat h\u00e4nelle kerta toisensa j\u00e4lkeen, ett\u00e4 matkaa olisi mahdotonta suorittaa yksin.<\/p>\n\n

Arotinille se oli tottelevaisuuden osoitus.<\/strong><\/p>\n\n

“Joskus Jumala valmistaa meit\u00e4 vuosien ajan, ennen kuin pyyt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ottamaan ensimm\u00e4isen askeleen.”<\/p>\n\n

Miksi py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 6 400 kilometri\u00e4?<\/h2>\n\n

Seuraavien viidenkymmenen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aikana Arotin kiipesi vuoristosolien yli, py\u00f6r\u00e4ili rankkasateessa, ty\u00f6nsi kuormattua 60 kilogramman painoista polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hes nelj\u00e4kymment\u00e4 kilometri\u00e4, kun tiet muuttuivat kulkukelvottomiksi, ja kulki vieraissa maissa, joiden kielt\u00e4 tai maisemia h\u00e4n ei tuntenut.<\/p>\n\n

Mutta jo kauan ennen kuin h\u00e4n polki ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 jos matkasta tulisi pelkk\u00e4 urheilullinen saavutus, h\u00e4n olisi menett\u00e4nyt sen todellisen merkityksen.<\/p>\n\n

Jokaisen kilometrin oli tarkoitus viitata itsens\u00e4 ulkopuolelle. Kohti kansaa. Kohti kirkkoa. Kohti miljoonia iranilaisia, joilla ei ole vapautta harjoittaa uskoaan yht\u00e4 avoimesti kuin monet kristityt muualla pit\u00e4v\u00e4t itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. <\/p>\n\n

\n

Aina kun tilanne vaikeutui, muistutin itselleni, miksi tein t\u00e4t\u00e4.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n

Tuo tarkoitus muutti matkan luonteen<\/strong>. Kipu ei ollut en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jotain, mit\u00e4 piti kest\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 tuli jotain, mit\u00e4 voitiin tarjota. Jokaisesta noususta tuli rukoushetki. Jokaisesta vaikeasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tuli uusi tilaisuus muistaa uskovia, joiden arjessa vaaditaan paljon suurempaa sinnikkyytt\u00e4 kuin h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n

Katsaus iranilaisen maanalaisen uskovan el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/a><\/p>\n\n

Katso, kun Arotin kertoo matkansa taustalla olevista motiiveista ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n.<\/a><\/p>\n\n

Matkan valmistelu<\/strong><\/h3>\n\n

Jo kuukausia ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n Alankomaista Arotin oli suunnitellut l\u00e4hes kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yksityiskohdat.<\/p>\n\n

H\u00e4n tutki karttoja my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltaan saakka etsien reittej\u00e4, jotka kulkivat kylien l\u00e4pi sen sijaan, ett\u00e4 olisi seurannut Euroopan suosittuja pitk\u00e4n matkan py\u00f6r\u00e4ilyreittej\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00f6s lis\u00e4si matkan kokonaispituuteen satoja kilometrej\u00e4, mutta se tarkoitti my\u00f6s, ett\u00e4 h\u00e4n pystyisi l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarpeeksi ruokaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 hengiss\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 matkalla, t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vesipullonsa ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n leirint\u00e4paikkoja tai pieni\u00e4 majataloja jokaisen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi. <\/p>\n\n

“Oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ottaa huomioon kest\u00e4vyys”, h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4. “Jotkut kest\u00e4vyyspy\u00f6r\u00e4ilij\u00e4t menett\u00e4v\u00e4t l\u00e4hes kilon p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.” Huolellinen suunnittelu teki valtavan eron. Vaikka Arotin py\u00f6r\u00e4ili yli 6 400 kilometri\u00e4, h\u00e4n menetti koko matkan aikana vain kaksi tai kolme kiloa. <\/p>\n\n

\n
\n
\"\"
Arotin vietti monia \u00f6it\u00e4 telttailemassa reitin varrella<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Suurin osa p\u00e4ivist\u00e4 kului yksin tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n

Jumalaan luottamisen oppiminen p\u00e4ivitt\u00e4in<\/h2>\n\n

Ensimm\u00e4inen viikko oli vaikeampi kuin Arotin oli odottanut.<\/p>\n\n

Kuukausien valmistautuminen oli antanut h\u00e4nelle varmuuden siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pystyisi selviytym\u00e4\u00e4n matkan. H\u00e4n oli harjoitellut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, hienos\u00e4\u00e4t\u00e4nyt varusteitaan ja suunnitellut reittins\u00e4 huolellisesti. Mik\u00e4\u00e4n valmistautuminen ei kuitenkaan pystynyt totuttamaan h\u00e4nen kehoaan siihen armottomaan rytmiin, jossa piti py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen kantaen kaikkea tarvitsemaansa polkupy\u00f6r\u00e4ns\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4. Muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen nilkkansa olivat turvonneet niin pahasti, ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilykeng\u00e4t mahtuivat h\u00e4din tuskin jalkaan. Sade pyyhk\u00e4isi paljailla teill\u00e4, l\u00e4mp\u00f6tila laski yll\u00e4tt\u00e4en, ja joka aamu h\u00e4n her\u00e4si tiet\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 odotti j\u00e4lleen sata tai enemm\u00e4n kilometri\u00e4, ennen kuin h\u00e4n voisi lev\u00e4t\u00e4 uudelleen. <\/p>\n\n

Matka oli rankka. Joka aamu vaati uskoa. Joka p\u00e4iv\u00e4 toi mukanaan tuntemattomia teit\u00e4. Tiesulut pakottivat tekem\u00e4\u00e4n kiertoreittej\u00e4. Vuoristos\u00e4\u00e4 muuttui ilman varoitusta. Jotkut leirint\u00e4alueet olivat suljettuina, kun taas toiset ilmestyiv\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en juuri silloin, kun h\u00e4n niit\u00e4 eniten tarvitsi. Joka ilta vaati uusia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. <\/p>\n\n

\u201dJumala ei yleens\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 meille koko matkaa.\u201d<\/p>\n\n

“Raamatussa sanotaan, ettei pid\u00e4 huolehtia huomisesta. Luulen, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin sen nyt uudella tavalla\u201d, Arotin pohtii muistellessaan, kuinka israelilaiset ker\u00e4siv\u00e4t mannaa er\u00e4maassa \u2013 Jumala antoi heille kerrallaan vain yhden p\u00e4iv\u00e4n tarpeen. <\/p>\n\n

“Tajusin, etten voi hallita huomista. Jumala pyyt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 vain luottamaan H\u00e4neen t\u00e4n\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n\n

P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 h\u00e4n sai juuri sen, mit\u00e4 tarvitsi: tarpeeksi voimaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 seuraavaan kaupunkiin, tarpeeksi ruokaa seuraavalle etapille, tarpeeksi rohkaisua jatkaa matkaa sek\u00e4 majoituksen seuraavaksi y\u00f6ksi.<\/p>\n\n

Aina kun h\u00e4n huomasi katsovansa liian kauas eteenp\u00e4in, et\u00e4isyys tuntui ylivoimaiselta. Kun h\u00e4n sen sijaan keskittyi seuraavaan m\u00e4keen, seuraavaan kyl\u00e4\u00e4n tai seuraavaan keskusteluun, matka tuntui j\u00e4lleen hallittavalta. <\/p>\n\n

Juuri noina alkuajoina Arotin alkoi rukoilla joka aamu samaa yksinkertaista rukousta, ennen kuin h\u00e4n pakkasi teltansa ja nousi j\u00e4lleen polkupy\u00f6r\u00e4n selk\u00e4\u00e4n: \u201dHerra, anna minun saada ainakin yksi ihminen hymyilem\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n.\u201d Takautuvasti h\u00e4n hymyilee sen yksinkertaisuudesta. H\u00e4n olisi voinut rukoilla vahvempia jalkoja, suotuisaa s\u00e4\u00e4t\u00e4 tai helpompia teit\u00e4. <\/p>\n\n

Arotin oli odottanut matkan olevan yksin\u00e4inen. Monessa mieless\u00e4 se olikin. Noin nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n ajan h\u00e4n py\u00f6r\u00e4ili yksin ja vietti pitki\u00e4 tunteja l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tien, omien ajatustensa ja rukouksiensa seurassa. <\/p>\n\n

Jumalan uskollinen huolenpito ilmeni hiljaisesti ja johdonmukaisesti viidenkymmenen seitsem\u00e4n per\u00e4kk\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ajan.<\/p>\n\n

Odottamaton suoja<\/strong><\/h3>\n\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ajaessaan mets\u00e4isen maaseudun l\u00e4pi, Arotin kertoi osan reitist\u00e4\u00e4n toiselle pitk\u00e4n matkan py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4lle.<\/p>\n\n

Miehen ilme muuttui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n\n

“Ajoitko tuosta l\u00e4pi?”<\/p>\n\n

“Kyll\u00e4.”<\/p>\n\n

“Yksin?”<\/p>\n\n

Arotin ny\u00f6kk\u00e4si.<\/p>\n\n

“Emme koskaan k\u00e4yt\u00e4 tuota tiet\u00e4”, py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4 vastasi. “Siell\u00e4 on karhuja.” <\/p>\n\n

Vasta silloin Arotin muisti huomanneensa suuret jalanj\u00e4ljet, jotka olivat painuneet pehme\u00e4\u00e4n maahan tien vieress\u00e4. Tuolloin h\u00e4n ei ollut kiinnitt\u00e4nyt niihin juurikaan huomiota, olettaen niiden kuuluvan karjalle tai hevosille. Nyt h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 oli py\u00f6r\u00e4illyt tuntikausia alueella, jota paikalliset py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4t v\u00e4lteliv\u00e4t tarkoituksella. <\/p>\n\n

H\u00e4n nauraa kertoessaan tarinaa.<\/p>\n\n

“En tiennyt.”<\/p>\n\n

H\u00e4nen muistelmissaan ei ole mit\u00e4\u00e4n mahtailua. Jos jotain, niin tarina toimi j\u00e4lleen muistutuksena siit\u00e4, ett\u00e4 suuri osa Jumalan suojelusta j\u00e4\u00e4 huomaamatta. Jos h\u00e4n olisi tiennyt karhuista etuk\u00e4teen, h\u00e4n olisi saattanut viett\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ahdistuneena, tarkkaillen jokaista puurajaa. <\/p>\n\n

J\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna siit\u00e4 tuli j\u00e4lleen yksi oppitunti. Joskus tunnistamme Jumalan huolenpidon vasta, kun hetki on jo ohi. <\/p>\n\n

\n
\n
\"\"
V\u00e4rikk\u00e4\u00e4t pellot juuri ennen kuin h\u00e4n saapui Romaniaan<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Lyhyt lauttamatka Mustallamerell\u00e4 ennen matkan jatkamista polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n

Jumalan huolenpito matkan varrella<\/strong><\/h3>\n\n
\n

Oli er\u00e4s hetki, jolloin rukoilin, ja ennen kuin olin edes ehtinyt lopettaa rukoukseni, joku pys\u00e4htyi auttamaan.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n

H\u00e4nen polkupy\u00f6r\u00e4ss\u00e4\u00e4n oli ilmennyt tekninen vika. Yksin ja kaukana tutuista paikoista h\u00e4n joutui kohtaamaan mahdollisuuden, ett\u00e4 matka saattaisi pys\u00e4hty\u00e4 ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla p\u00e4\u00e4st\u00e4 vauhtiin. Edess\u00e4 oleva reitti riippui toimivasta polkupy\u00f6r\u00e4st\u00e4, mutta ratkaisu ei ollut h\u00e4nen hallinnassaan. <\/p>\n\n

“Sanoin: \u2019Herra, l\u00e4het\u00e4 joku, jolla on pakettiauto.\u2019\u201d<\/p>\n\n

Rukous oli tuskin ehtinyt h\u00e4nen huuliltaan, kun paikalle ilmestyi ajoneuvo. Kuorma-auto pys\u00e4htyi, kuljettaja tarjoutui auttamaan, ja pian Arotinin polkupy\u00f6r\u00e4 oli turvallisesti lastattu kyytiin. Takautuvasti ajatellen h\u00e4n on yh\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stynyt siit\u00e4, kuinka nopeasti kaikki tapahtui. <\/p>\n\n

“Se tapahtui heti.”<\/p>\n\n

H\u00e4nelle tuo hetki oli ikimuistoinen ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 joku pys\u00e4htyi, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi Jumalan olevan siell\u00e4 h\u00e4nen kanssaan.<\/p>\n\n

Kaikki vastaukset eiv\u00e4t tulleet niin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Useimmiten Jumalan huolenpito n\u00e4ytti ihmeellisen tavalliselta. <\/p>\n\n

Toisinaan se oli poliisi, joka vaivautui kuljettamaan h\u00e4nen polkupy\u00f6r\u00e4ns\u00e4, kun siihen oli j\u00e4lleen tullut tekninen vika. Toisinaan se oli joku, joka opasti h\u00e4net leirint\u00e4alueelle, jota h\u00e4n ei olisi koskaan l\u00f6yt\u00e4nyt yksin, perhe, joka kutsui h\u00e4net sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, tien varrella h\u00e4nelle ojennetut tuoreet kirsikat tai muutama yksinkertainen rohkaisun sana. <\/p>\n\n

N\u00e4m\u00e4 olivat ihmisi\u00e4, joiden nimi\u00e4 h\u00e4n ei ehk\u00e4 koskaan tule tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta joiden anteliaisuus oli kudottu osaksi matkaa. Jokainen heist\u00e4 auttoi omalla pienell\u00e4 panoksellaan h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n vuorille, joilla h\u00e4n viikkoja my\u00f6hemmin seisoi katsellen laakson yli kohti Irania. <\/p>\n\n

Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 leirint\u00e4alueella Romaniassa omistaja aloitti keskustelun huomatessaan Arotinin raskaasti kuormatun polkupy\u00f6r\u00e4n. Matkaa uteliaana h\u00e4n kysyi, minne Arotin oli matkalla ja miksi. Kun Arotin selitti retken tarkoituksen ja huolensa Iranin kristittyjen puolesta, keskustelu syveni. Kun seuraavana aamuna oli aika l\u00e4hte\u00e4, leirint\u00e4alueen omistaja kielt\u00e4ytyi ottamasta maksua vastaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se oli pieni ele, mutta se j\u00e4i Arotinin mieleen viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n

Yksitt\u00e4isin\u00e4 hetkin\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei vaikuttanut mitenk\u00e4\u00e4n poikkeukselliselta. Ne olivat kuitenkin vahva osoitus Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta. <\/p>\n\n

\n
\n
\"\"
Lounastauko romanialaisessa kyl\u00e4ss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Saapuminen Budapestiin<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n
\n

Saat luotettavia p\u00e4ivityksi\u00e4 Iranista<\/h2>\n\n\n\n

Vastaanota kuukausittaiset p\u00e4ivitykset. Pysy ajan tasalla. Rukoile selke\u00e4sti. Seiso Iranin kansan rinnalla. <\/p>\n\n\n