Tiedotusvälineiden valvonta Iranissa

Myös tiedotusvälineiden käyttöä alettiin valvoa tiukasti, ja kovan linjan hallintoa vastaan puhuville langetettiin nopeita ja joskus kohtalokkaita seuraamuksia.

Iranissa on yksi eniten vankilassa olevia toimittajia. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan Iranin hallinto on vuodesta 1979 lähtien pidättänyt, vanginnut, murhannut, kadonnut tai teloittanut ainakin 1 000 toimittajaa ja kansalaisjournalistia.

Iranin sensuuri on yksi maailman äärimmäisimmistä, ja vapauksia vähennetään vuosi vuodelta. Toimittajat ilman rajoja -järjestön maailman lehdistönvapausindeksissä (2022) Iran on sijalla 178/180. Vuonna 2021 se oli 174/180. Perustuslaki tarjoaa teoriassa lehdistönvapauden (24 artikla), mutta vuoden 1986 lehdistölaki sallii seuraamukset toimittajille, jotka “vaarantavat islamilaisen tasavallan”, “loukkaavat papistoa ja korkeinta johtajaa” ja “levittävät vääriä tietoja”. Näitä termejä sovelletaan subjektiivisesti viranomaisten parhaaksi katsomalla tavalla.

Sensuuri ei rajoitu vain sisältöön, vaan myös suosittuihin viestintämuotoihin. Viranomaiset estävät jatkuvasti sosiaalista mediaa, kuten WhatsAppia, Facebookia ja Twitteriä, sekä monia suosittuja verkkosivustoja, kuten Bloggeria, HBO:ta, YouTubea ja Netflixiä, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi. Tämä pätee erityisesti mielenosoitusten ja kansannousujen aikana, jolloin jopa tavanomaisia viestintäkanavia valvotaan tiukasti.

Noin kolme neljäsosaa yli 18-vuotiaista iranilaisista käyttää sosiaalista mediaa ja viestisovelluksia Iranin opiskelijoiden mielipidetutkimuslaitoksen vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan.

Teokraattinen hallitus pyrkii varmistamaan, että väestöön kohdistuvat “epäislamilaiset” vaikutteet poistetaan.

Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen länsimaiset kappaleet kiellettiin, samoin levykaupat ja jopa konserttisalit. Monet taidealalla työskentelevät karkotettiin tai lähtivät vapaaehtoisesti, ja heidän kutsumuksensa oli nyt vaarassa. Kaikki, jotka jäävät kiinni “epäislamilaiseksi” katsotusta musiikista, voivat saada sakkoja, ruoskaniskuja tai vankeutta.

Hallitus kiistää virallisesti kieltävänsä taiteilijoita esiintymästä, mutta myöntää, että heidän luovan työnsä on täytettävä tiukat valtion hyväksymät moraalisäännöt, jotta he voivat esiintyä.

Myös elokuvat kiellettiin vallankumouksen jälkeen – niitä pidettiin länsimaiden tuotteina. Monet elokuvateatterit ja elokuvateatterit poltettiin. Hitaasti 1980-luvun alussa elokuvatuotanto alkoi jälleen 1980-luvulla, mutta tällä kertaa ankaran sensuurin ja valvonnan alaisena. Amerikkalaiset elokuvat ja muut elokuvat, joiden katsotaan edistävän länsimaista kulttuuria, ovat edelleen kiellettyjä Iranissa.

Iranin (vuonna 1994 annetun) lain mukaan satelliittilaitteet on kielletty, ja niiden jakelijoille, käyttäjille tai korjaajille on määrätty raskaita sakkoja ja jopa vankeusrangaistuksia. Iranin poliisi tekee säännöllisesti ratsioita asuinalueilla ja takavarikoi astioita katoilta. Kaikista näistä ponnisteluista huolimatta varovaisimpien arvioiden mukaan yli 70 prosenttia iranilaisista käyttää nykyään satelliittiantenneja.

Iranilaiset etsivät aktiivisesti tapoja saada uutisia ja viihdettä lännestä.

Rukoilkaa niiden puolesta, jotka käyttävät mediaa evankeliumin julistamiseen iranilaisille. Rukoilkaa, että kun iranilaiset etsivät muuta ääntä kuin mitä he kuulevat rajojensa sisäpuolella, he löytävät Jeesuksen eläväksi tekeviä sanoja.