Vainottu kristitty muistelee yliluonnollista voimaa vankilassa

Nimeni on Vahik. Vietin yli 15 kuukautta vankilassa Iranissa uskoni vuoksi – mukaan lukien lähes 100 päivää eristyssellissä. Tässä on tarinani.

Työskentely huumeriippuvaisten ja prostituoitujen parissa Iranissa

Vaimoni (Sonia) ja minä vietimme vuosia palvellen huumeidenkäyttäjien ja prostituoitujen parissa Iranissa. Traumat, joita nämä ihmiset kohtaavat, ovat tuhoisia. Vakava toivottomuus ja köyhyys johtavat kauheisiin elämänvalintoihin, jotka vainoavat heitä vuosia. Saimme näyttää heille Kristuksen muuttavaa rakkautta ja johdattaa heidät pelastukseen ja vapautukseen. Hänen armostaan perustimme seurakuntia kahteentoista kaupunkiin, kunnes hallitus lopulta pidätti meidät.

Vaino, vankila ja eristyssellissä pitäminen

Minut pidätettiin useaan otteeseen ja minua yritettiin pelotella ja hiljentää.

Kun minut pidätettiin ensimmäisen kerran, minut vietiin pahamaineiseen Evinin vankilaan, jossa jouduin heti 53 päiväksi eristysselliin. Sen jälkeen minut siirrettiin yleisvankilaan ja pidettiin siellä vielä kaksi viikkoa. Sitten he vapauttivat minut. Nämä ovat kaikki pelottelutaktiikoita, joita he käyttävät yrittäessään murtaa vastarintaa. He toivovat, että pelko siitä, että se tapahtuu uudelleen, riittää hiljentämään meidät. Mutta toivo, jota kannamme, on liian suuri, ja rakkaus ihmisiä kohtaan valtaa meidät ja motivoi meitä.

Kun olin vankilasta vapaalla, he valmistelivat oikeudenkäyntipaperini, jotta he voisivat nostaa virallisen syytteen.

Lähes neljä kuukautta myöhemmin minut pidätettiin jälleen. Tällä kertaa he pidättivät samalla vaimoni. Minut pantiin 43 päiväksi eristysselliin Hamadanin vankilaan ennen kuin minut siirrettiin yleiseen vankilaväestöön, jossa vietin vielä vuoden kaltereiden takana.

Vaimoni perusti seurakunnan vankilaan

Toisen pidätykseni päivänä vaimoni ja minä olimme kotonamme rukoilemassa entisen saatananpalvojan ja entisen prostituoidun kanssa. Molemmat olivat pelastuneet ja vapautuneet Jeesuksen Kristuksen toimesta palvelutyötämme kautta. Meillä oli kunnia johdattaa heidät Kristuksen luo ja tehdä heitä opetuslapsiksi. Kun rukoilimme yhdessä, seitsemän vallankumouksellista vartijaa tunkeutui kotiimme, pidätti meidät ja pani meidät molemmat eristysselliin.

Vaimoni vietti 38 päivää eristyssellissä ja sen jälkeen yhteensä 8 kuukautta Hamadanin vankilassa. Hän johdatti monia naisia Kristuksen luo ollessaan siellä ja perusti seurakunnan juuri sinne vankilaan! Se ei sujunut ilman haasteita ja sydänsuruja. Seitsemän niistä, jotka hän johdatti Kristuksen luo, hirtettiin myöhemmin (enimmäkseen aiempien huumekauppatuomioiden vuoksi). Mutta me iloitsemme siitä, että heidän ikuisuutensa oli turvattu vaimoni rohkean todistuksen ansiosta.

Johdatin vankilan osaston Kristuksen luo vankilassa.

Vankilaolot Iranissa olivat raa’at.

Toisen pidätykseni jälkeen vietin vielä 43 päivää eristyssellissä Hamadanissa ennen kuin minut siirrettiin yleiseen vankilaväestöön. Heti ensimmäisenä päivänä tapasin henkilön nimeltä Mohammad (nimet on muutettu turvallisuussyistä). Mohammad oli tuon vankilan osastojohtaja. Osastonjohtaja on vastuussa vankien kurista ja järjestyksestä.

Kun hän sai tietää, että olin kristitty ja että olin vangittuna, hän tunsi vetoa minuun, ja meistä tuli nopeasti ystäviä. Vain muutaman päivän kuluttua ystävyydestämme hän kuuli evankeliumin sanoman ja kyynelehtien teki parannuksen ja antoi sydämensä Kristukselle.

Käytin kaikki tilaisuudet hyväkseni puhuakseni ihmisille Kristuksesta.

Noin kahden viikon kuluttua ystäväni Mohammad (vankilan osastolta) varoitti minua olemaan varovainen, sillä vankilan tiedustelupalvelu oli pyytänyt häntä ja muutamia muita tarkkailemaan minua ja katsomaan, kenen kanssa puhuin.

Paransin sairaita vankilassa

Tuosta päivästä lähtien hidastin hieman evankelioimistahtiani vankilassa. Eräänä iltana, kun olin osastollamme, huomasin henkilön, jolla oli huivi käärittynä otsan ympärille. Tunsin, että hänellä oli kipuja. Kun kysyin häneltä, miksi hän oli kietonut otsansa, hän sanoi, että hänellä oli migreeni ja hänellä oli kerran viikossa kovia päänsärkyjä, joten hän käytti huivia lievittääkseen kipua. Kerroin hänelle olevani kristitty ja kysyin, haluaisiko hän, että rukoilisin hänen päänsärkynsä puolesta.

Hän hyväksyi sen ilomielin. Kysyin, voinko rukoilla Kristuksen nimessä. Hän sanoi, että hänellä on erityinen kunnioitus Kristusta kohtaan. Istuimme sängylle, vedimme pienen verhon, ja minä laskin käteni hänen päänsä päälle ja rukoilin: “Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä pyydän, että parannat Alin päänsäryn. Moitin tätä kipua Alista, julistan sinun parantavasi hänet ja pyydän, että parantava kätesi olisi hänen yllään.”

Muistan, että rukoilin hyvin lyhyesti Alin puolesta. Yhden tai kahden tunnin kuluttua huomasin, että Ali oli poistanut huivin otsaltaan. Kun kysyin häneltä, miksi, hän sanoi: “Minulla ei ole enää kipuja.” En muista, että hän olisi enää koskaan pitänyt huivia päässään. Nyt kun hän oli parantunut, kuka tahansa, jolla oli kipuja, sanoi: “Mene herra Vahikin luo, hän rukoilee puolestasi. Minulla oli migreeni, hän rukoili puolestani, ja minä paranin. ”

Nyt hän kertoi minun sijastani muille, mitä Kristus oli tehnyt minun kauttani, ja esitteli heidät minulle.

Muistan, kun fariseukset yrittivät estää lapsia ylistämästä Kristusta, Hän sanoi, että jos nämä ihmiset pysyvät hiljaa, kivet huutavat.

Kunnia olkoon Jumalan nimi. Mikään voima ei voi estää Jumalan työtä maan päällä.

Näin vankilassa muuttuneita elämiä

Olen ollut todistamassa niin monen elämän muuttumista – jopa vankilassa. Jotkut heistä olivat todella rikkinäisiä ihmisiä, jotka olivat joutuneet vankilaan, koska heidän omat vanhempansa olivat ilmoittaneet heistä viranomaisille, koska he olivat vaarallisia yksilöitä ja riski myös omille perheilleen. Sitten kun he tulivat tuntemaan Kristuksen, kun katsoit heidän silmiinsä, voit nähdä toivon valon loistavan! Oli kuin he olisivat kuulleet ensimmäistä kertaa sanoman siitä, että Jumala haluaa ystävystyä heidän kanssaan. Heidän elämänsä muuttui heidän ollessaan vankilassa.

He olivat niin täysin ja radikaalisti muuttuneet, että vaikka heille tarjottiin ilmaisia lääkkeitä, he eivät olleet enää kiinnostuneita.

Jumalan armosta pystyin vankilassa ollessani johdattamaan monia Kristuksen luo, ja vapautumiseni jälkeen olen voinut pitää heihin yhteyttä ja nähdä, että he kasvavat edelleen.

Elämää Iranin julmien vankiloiden jälkeen

Lännen kristityt kampanjoivat uskollisesti vapauttamisemme puolesta. Alankomaiden suurlähetystö oli avainasemassa. Lopulta meidät vapautettiin ja saimme matkustaa Hollantiin. Olimme kumpikin maksaneet fyysisesti niistä olosuhteista, joita olimme kohdanneet niin kauan. Aliravitsemus ja muut huonosta hygieniasta johtuvat sairaudet vaativat veronsa. Se oli katkeransuloinen hetki, kun maistoimme kaipaamaamme vapautta, mutta tiesimme, ettemme todennäköisesti enää koskaan palaa kauniiseen maahamme.

Mutta Jumala on lunastajamme, kalliomme ja kilpemme! Hän on pelastajamme! Hän oli hyvä meille ennen pidätystämme, hän oli hyvä meille vankeusaikana, ja hän on hyvä tänäänkin.

Vuosien vainon aiheuttama äärimmäinen stressi oli johtanut vaimoni kolmeen keskenmenoon. Lääkärit uskoivat, ettei hän saisi koskaan lapsia. Mutta tänään iloitsemme siitä, että meillä on poika ja tytär, jotka todistavat edelleen Jumalan parantavasta voimasta.

Iraniin perustamamme seurakunnat kasvavat edelleen. Olemme edelleen yhteydessä heihin.

Transform Iranin maailmanlaajuisen ulottuvuuden ja digitaalisen verkoston ansiosta voimme nyt jatkaa iranilaisten palvelemista, opastamista ja palvelemista paitsi Iranissa myös kaikkialla maailmassa. Minulla on ollut etuoikeus saarnata miljoonille ihmisille satelliittitelevisiossa sekä kymmenille tuhansille ihmisille digitaalisissa seurakuntakokouksissa sosiaalisen median kautta. Transform Iranin seurantapalvelun kautta voimme jatkaa yksittäisten ihmisten opetuslapseuttamista etäältä ja johtaa ja mentoroida muita, jotka pystyvät yhä palvelemaan maan sisällä.

Sydämemme sykkii edelleen maamme Iranin puolesta.

Jonain päivänä Iran on Jumalan armosta jälleen vapaa, ja evankeliumin voima tunkeutuu maan jokaiseen kolkkaan. Siihen asti palvelemme uskollisesti siellä, minne hän meitä kutsuu, ja nojaudumme häneen voiman ja suunnan saamiseksi.