Evankeliumia epätoivoisesti kaipaavan lapsisukupolven kasvattaminen: iBelieve

Lana Silk

“Jeesus sanoi: ‘Päästäkää pienet lapset minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu tällaisille.'” Matt. 19:14

Vuosia sitten perustimme mieheni kanssa seurakunnan samanhenkisten ystävien kanssa. Se oli kuuliaisuus Herran kutsulle. Mikä innoitti meitä ottamaan tuon viimeisen uskonharppauksen? Lapsemme.

Nuorimmaisemme oli tuolloin viisivuotias, ja muistan vieläkin turhautuneeni siihen, että toisinaan hänen oppimisensa ja osallistumisensa kirkon kautta tuntui rajoittuvan siihen, että hän päätti, minkä värinen Joosefin takin pitäisi olla ja mitä eläimiä Nooan arkkiin pitäisi kuvata. Sen sijaan halusin, että lapseni olisivat kanssani etulinjassa, aktiivisina palvelutyössä ja luottaen Pyhän Hengen voimaan, joka toimii heissä ja heidän kauttaan – ei vähempää kuin miten Hän voisi toimia minussa.

Tutkija George Barna toteaa 2024 American Worldview Inventory -selvityksessä, että “raamatullisen maailmankatsomuksen esiintyvyys on vähentynyt jokaisen viimeisen viiden sukupolven aikana. Tänä aikana raamatullisen maailmankatsomuksen omaavien aikuisten kansallinen esiintyvyys on romahtanut 12 prosentista nykyiseen neljän prosentin tasoon.” Tämä on huolestuttavaa. Vanhempina tämän pitäisi hälyttää meitä ja kannustaa meitä muuttamaan kertomusta omien lastemme kanssa, jotta he säilyttävät elinikäisen vaelluksen Kristuksen kanssa.

Lapsuuteni uskonkokemus oli hyvin erilainen kuin monilla länsimaissa, koska kasvoin Iranissa. Kristuksen seuraamiseen liittyi hinta. Ja se vaikutti meihin kaikkiin. Muistan yhä elävästi päivän, jolloin minut kastettiin. Emme olleet juuri muuttaneet Englantiin. Serkkuni juoksi luokseni heti kasteeni jälkeen ja kertoi hysteerisesti itkien, että eräs läheinen perheystävä oli juuri tapettu Iranissa uskonsa vuoksi. Tuona hetkenä muistan saaneeni tajuta, että uskoni Kristukseen oli jonkin arvoinen. Pastorillani oli tapana sanoa: “Onko se, minkä vuoksi elät, kuolemisen arvoista?”. Tässä oli esimerkki siitä, aivan silmieni edessä. Jeesus halusi minut kokonaan. Ja vastineeksi hän tarjosi minulle itse elämän!

Uskontokokemukseni nuorena kristittynä ovat haastaneet näkökulmani vanhempana. Olin aktiivinen palvelutyössä vanhempieni rinnalla niin nuoresta iästä lähtien kuin muistan. Muistan sanoneeni lapsilleni, kun perustimme oman seurakunnan: “Ei ole mitään sellaista, mitä Jumala haluaa paljastaa minulle, mitä hän ei haluaisi paljastaa myös teille; ei ole mitään sellaista palvelua, johon Jumala kutsuu minua, mihin hän ei kutsuisi myös teitä. Olipa kyse sitten Hänen Sanansa puhumisesta, sen jakamisesta muiden kanssa tai sairaiden parantumisen puolesta rukoilemisesta, olette yhtä kelvollisia, yhtä kykeneviä, yhtä lahjakkaita ja yhtä kutsuttuja. Ja aivan yhtä valmis!”

Siksi haluan rohkaista muita vanhempia, joilla on vastaava haaste: Kasvatetaan uskovien sukupolvi, jolla on samanlainen ylenpalttinen ilo, intohimo ja täyttymys kuin vainotuissa kansakunnissa elävillä, ja kysytään itseltämme ja pyydetään lapsiltamme: “Minkä arvoinen Jeesus on meille?”. Entä jos olisimme epätoivoisia evankeliumin suhteen ja valmiita maksamaan siitä äärimmäisen hinnan?”

Kustannusten tunnistaminen

Noin 60 prosenttia Iranin väestöstä on alle 30-vuotiaita – kaikki he ovat syntyneet islamilaisen hallinnon alaisuudessa ja elävät koko elämänsä täysin valvotussa ja alistavassa todellisuudessa. Rohkean päätöksen tekeminen seurata Kristusta Jeesusta on täysin kapinallinen, harkittu ja kallis, kuten se on kenelle tahansa Iranissa tällä hetkellä.

Olen nähnyt, että jopa nuoret ymmärtävät saamansa lahjan hinnan ja arvon sekä vastuun ja kutsumuksen elämästään eteenpäin. Nämä lapset ymmärtävät tämän painavan tarkoituksen , koska heitä vainotaan. Nuoresta iästä lähtien heidän vanhempansa antavat heille voimavaroja palvelutyössä, kutsuvat heitä tulemaan heidän rinnalleen rukoukseen ja opetuslapseuteen, rukoilevat heidän kanssaan ja varmistavat, että he ymmärtävät kaikki ne vaikeudet, joita he kohtaavat, koska ovat päättäneet seurata Jeesusta.

Sadonkorjuun todistaminen

“Kouluta lapsi sille tielle, jota hänen tulee kulkea, niin hän ei vanhana poikkea siitä.” Sananlaskut 22:6

Kun aloimme perustaa seurakuntaa ja todella kasvattaa lapsiamme, kutsuimme sitä “Jumala-seikkailuksi”, koska se oli seikkailu, jonka koimme lastemme kanssa. Kun ajatus kehittyi todellisuudeksi parin vuoden aikana, lapsemme tulivat rinnallemme palvelutyössä joka askeleella, oppien rukoilemaan ihmisten puolesta, profetoimaan ja evankelioimaan.

Iranin salaisen kirkon tavoin meille oli ensisijainen tavoite kasvattaa lapsemme niin, että heillä oli vankka raamatullinen perusta toimintaan suuntautuneessa uskossa, mikä korosti pelastuksen hintaa ja palkitsevuutta entistä enemmän. Halusimme, että lapsemme ymmärtäisivät ikuisuuden painon sekä niiden todellisuuden, jotka joutuvat kohtaamaan todellista vainoa ympäri maailmaa saman uskon vuoksi. Halusimme myös, että he ymmärtäisivät, että he olivat yhtä valmiita kuin me itse olisimme koskaan. Heidän panoksensa valtakunnan edistämisessä oli sen arvoinen.

Lapsityön hedelmät eivät ainoastaan siunanneet lapsiamme itseään ja lukemattomia aikuisia, niin uskovia kuin uskottomiakin, vaan ne toimivat myös tehokkaimpana työvälineenä evankelioimisessa ja muiden lasten opettamisessa. Näen tämän saman vaikutuksen jälleen Transform Iranin kanssa tekemäni työn kautta. Lapselta toiselle tapahtuvan palvelutyön voimaa ja hedelmää ei voi korvata millään.

Ainutlaatuinen kutsumus – vain lapsille

Kukaan ei tavoita lasten sydämiä evankeliumilla tehokkaammin kuin muut lapset. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että hoidamme lapsiemme uskoa vastuullisesti, tunnistamme ja vaalimme heidän hengellisiä lahjojaan, jotta he voivat jakaa Jeesuksen rakkautta ikätovereidensa kanssa. Tämä todellisuus pysyy universaalina ja ylittää kulttuurin, perinteen ja kielen evankeliumin voiman kautta.

Lapset tavoittavat lapsia – Iranissa, Amerikassa, kaikkialla – Kristuksen puolesta. Mutta kun Jeesus käskee meitä “päästämään pienet lapset luokseen”, meidän on annettava lastemme kasvaa ja kukoistaa palvelutyössä, emme saa tukahduttaa Pyhää Henkeä heissä vaan pikemminkin rohkaista heitä kuuntelemaan Herran ääntä, toimimaan rohkeasti ja nöyrästi ja jakamaan Kristusta muille ja uhraamaan itsensä elävinä uhreina Herralle.

Aktiivisen rukouksen voima laajemman kuvan valossa

Kun johdamme perheitämme Kristuksessa ja kasvatamme lapsiamme tekemään muutakin kuin vain istumaan hiljaa kirkossa, pysyköön myös innokkaasti Sanassa ja rukoilkoot yhdessä perheidemme kanssa Iranin kaltaisten vainottujen kansojen puolesta, joissa Jeesuksen seuraamisen hinta on suurin.

Kertomus, jonka mukaan rukous itsessään on minimaalinen, “kädet pois” -yritys evankeliumin nälkäisten kansojen auttamisessa, ei voisi olla kauempana totuudesta! Rukous on yksi käytännönläheisimmistä toimista, joita voimme tehdä Iranin kaltaisten kansakuntien hyväksi; se on aktiivista ja voimakasta. Jumala kuulee vilpittömässä uskossa esitetyt rukoukset – Jumala, joka välittää. Ihmiset, jotka yleensä tietävät tämän parhaiten? Lapset ja vainotut kristityt.

Rohkaiskaamme siksi lapsiamme rukoilemaan – ja rukoilkaamme tietoisesti – muiden lasten ja perheiden puolesta ympäri maailmaa vainotuissa maissa, jotka kaipaavat epätoivoisesti Jumalan läsnäoloa. Nämä Iranin kaltaisten kansakuntien hartaat uskovat osoittavat meille täällä lännessä, mikä on todellisen kristinuskon hinta. Kun rukoilemme näkemyksen ja uskon kanssa ja kun näemme, että Jumala vastaa rukouksiimme armostaan, siitä tulee jännittävä seikkailu kumppanuudessa Jumalan kanssa, kun Hänen valtakuntansa laajenee aivan silmiemme edessä. Alamme uskoa Häneen myös muissa asioissa. Aktiivisen rukouksen kautta emme ainoastaan laita liikkeelle rakastavaa halua nähdä kanssaperillisyytemme menestyvän valtakunnan ponnisteluissaan, vaan aloitamme myös perustavanlaatuisen askeleen opettamalla lapsillemme elämän tärkeimmän painopisteen: Jeesusta.

Uskossa kasvaminen lastemme kanssa läpi elämän matkan

“Totisesti minä sanon teille: ellette muutu ja tule niin kuin pienet lapset, ette koskaan pääse taivasten valtakuntaan. Siksi se, joka ottaa tämän lapsen alhaisen aseman, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja jokainen, joka ottaa yhdenkin tällaisen lapsen vastaan minun nimessäni, ottaa minut vastaan. ” Matteus 18:3-5

Olkaamme epätoivoisia evankeliumin sanoman suhteen ja toivokaamme samaa lapsillemme. Kun teemme rakkaudestamme valtakuntaa kohtaan elämän ensisijaisen tavoitteen ja vaalimme tarkoituksellisesti lastemme lahjoja, pitäkäämme kodeissamme keskustelut Suuresta komissiosta aktiivisina. Kun kysymme lapsiltamme tärkeitä kysymyksiä asioista, jotka Herra asettaa heidän sydämelleen, ja vastaamme heidän kysymyksiinsä totuudessa, viisaudessa ja rakkaudessa, he kasvavat uskossa. Valmistakaamme lapsemme elinikäiseen antautumiseen Kristukselle.

Vanhempina voimme luottaa siihen, miten Jumala puhuu lapsillemme, ja tarjota viisautta prosessin aikana. Meidän puolestaan on myös odotettava oppivamme niin paljon näiltä kallisarvoisilta pieniltä sieluilta – ystävällisiltä, helläsydämisiltä, rakastavilta, oppivilta, ihmeellisiltä, iloisilta, uskollisilta, viattomilta ja uteliailta – jotka tuovat meidätkin matkan varrella takaisin raamatulliseen lapsenuskoon.

Otsikon kuva kohteliaisuudesta GettyImages/FatCamera

Julkaistu alun perin: iBelieve