Kirjoittanut Lana Yeghnazar Silk

Iranin toistaiseksi voimassa olevan tulitauon piti tuoda helpotusta. Sen sijaan se on pahentanut tilannetta. Tämä ratkaiseva tauko on antanut hallinnolle mahdollisuuden ryhmittäytyä uudelleen, laatia uusia strategioita ja vahvistaa vahvistunutta auktoriteettia. Iran on luonnollisesti joutunut pelon valtaan.

Nämä nimettömän, kauhuissaan olevan iranilaisen äidin sanat kuvaavat nykytilannetta ehkä paremmin kuin minä: “Pelkään nyt enemmän kuin koskaan tulevaisuutemme puolesta, koska emme tiedä, mitä tämän tulitauon jälkeen odottaa ja johtaako se entistä kovempaan ja synkempään sortoon.”

Synnyin Iranissa vallankumouksen alkaessa, ja minulla on etuoikeus johtaa Transform Irania. Olen nähnyt omakohtaisesti, miten tulitauko on vain pahentanut ihmisten hallinnan ilmapiiriä. Iranilaiset eivät ole iloisia sodan lykkäämisestä. He ovat syvästi lannistuneita.

Hallituksen tarkastuspisteiden määrä on lisääntynyt viime viikkoina. Teloitukset ovat lisääntyneet. Olemme myös saaneet kentältä raportteja Irakista, Libanonista ja Afganistanista värvätyistä militanteista, joiden väitetään ottaneen kadut haltuunsa ja huutavan islamilaisia propagandasloganeita luodakseen pelottelun ilmapiirin tavallisille ihmisille, jotka nyt pelkäävät lähteä kodeistaan.

Iranin hallitus valmistautuu aktiivisesti uusiin iskuihin ja paljastaa jälleen kerran horjumattomat maailmanlaajuiset tavoitteensa. Erään iäkkään kansalaisen sanoin: “Toisin kuin me iranilaiset, Yhdysvallat ja Eurooppa eivät tunne tätä petollista hallitusta. Vaikka se on toistuvasti pettänyt kansainvälistä yhteisöä, ne istuvat edelleen neuvottelupöydässä sen kanssa.”

Samaan aikaan Iranin islamilainen tasavalta on juuri toivotettu tervetulleeksi Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi – käsittämätöntä uutta todellisuutta.

Tämä arvostettu asema on kuulemma kunnianosoitus “elimelle, joka auttaa muokkaamaan ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia, aseistariisuntaa ja terrorismin torjuntaa koskevaa politiikkaa”. Tämä on Iranin hallinnon hallinnan ja sitä ohjaavan uskomusjärjestelmän vastakohta.

Iranin nimittämisen tähän asemaan pitäisi olla hälyttävää meille kaikille, varsinkin kun maan johto on innokas raakalaismaisesti kohtelemaan aktiivisesti omia naisiaan, lapsiaan, etnisiä vähemmistöjä ja uskonnollisia vähemmistöjä. Vastaavasti islamilainen hallinto on terrorisoinut ja on terrorisoinut sekä omaa kansaansa että muita siitä lähtien, kun sen vallankumous syntyi vuonna 1979, lähes 50 vuotta sitten.

Todellisuudessa Iranin hallitus on osoittanut, ettei ole olemassa mitään järkeviä rajoja, joita se ei ole halukas ylittämään pitääkseen otteensa vallassa.

Jatkuvasti tulee esiin raportteja lapsista, jotka ovat joutuneet hirvittävän pahoinpitelyn kohteeksi pidätyksen aikana, mukaan lukien toistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Vangittuja teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä tai oikeudellista puolustusta järjestelmässä, joka ei enää edes teeskentele noudattavansa asianmukaista oikeudenkäyntiä. Kansalaisia pakotetaan tällä hetkellä lavastettuihin uskollisuuden osoituksiin. Samaan aikaan lapsisotilaiden käyttö ja oikeudenkäynnin ulkopuolinen väkivalta korostavat, että hallitus on täysin piittaamaton perusihmisarvosta.

Taloudellinen tilanne huononee päivittäin; monien perheiden ensisijainen huolenaihe ei ole enää vain fyysinen turvallisuus ja maan poliittinen tulevaisuus vaan perustarpeet, joihin kuuluu myös nälänhätä.

Iranin johto on kaikkea muuta kuin moraalinen. Tämä sota on vain lisännyt Iranin omaan kansaan ja ulkomaille kohdistuvaa kauheaa terrorismia. Valitettavasti tämä YK:n myöntämä tunnustus todennäköisesti pahentaa jo ennestään kauhistuttavaa todellisuutta, sillä se varmasti lieventää Iranin hallinnon maailmanlaajuista näkökulmaa ja puolestaan heikentää nykyistä painetta muutokseen.

Kun me länsimaalaiset elämme ja menestymme vapauden maassa, meitä kutsutaan johonkin suurempaan: olemaan toivon ja äänen antajia kaikkein haavoittuvimmille, äänen, jota Iranin tavallisilla ihmisillä ei ole.

Silti he taistelevat vapautta tuntematta sen puolesta hinnalla millä hyvänsä.

Siksi meidän on tehtävä kaikkemme edistääkseen ja tukeaksemme muutosta. Tähän kuuluu myös kansallisten johtajiemme rohkaiseminen vastustamaan tämän hallinnon tahatonta vahvistamista sekä poliittisesti että sotilaallisesti.

Tulitauko, joka vain vakauttaa sorron kättä, ei ole lainkaan rauha, vaan alkusoittoa syvemmälle kärsimykselle – eikä vain iranilaisille. Vaikutukset koskevat kaikkia länsimaita, jotka ovat Iranin ilmaiseman tavoitteen “viedä tämä vallankumous muualle maailmaan” tiellä. Älkäämme antako uskotella muuta.

Yhdysvalloilla on harvinainen tilaisuus tehdä historiaa Iranissa – ei vaikenemalla vaan toimimalla. Meidän on oltava välissä: koulutettava muita, vahvistettava heidän ääntään ja painostettava johtajiamme vastustamaan kaikkea sellaista, joka antaa hallinnolle lisää vaikutusvaltaa.

Se, mitä tulitauosta seuraa, ei määräydy pelkästään Teheranin mukaan, vaan sen mukaan, valitsemmeko me vapaana ja vahvistuneena kansakuntana moraalisen toiminnan omahyväisyyden sijaan.

Lana Silk on pääjohtaja ja toimitusjohtaja Transform Iran, järjestö, joka tarjoaa humanitaarista apua ja tukea ihmisille Iranissa. Hän syntyi Iranissa niin sanottuna “mustana perjantaina”, islamilaisen vallankumouksen alkamispäivänä, ja muutti myöhemmin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa hän loi uran viestintästrategina. Nykyään hän puolustaa Iranin kansaa ja pyrkii lisäämään maailmanlaajuista tietoisuutta maan sisäisistä olosuhteista, mukaan lukien sen kansalaisyhteiskunnan ja sorrettujen vähemmistöyhteisöjen haasteet.

Otsikkokuva: AP Photo/Vahid Salemi

Julkaistu alun perin osoitteessa: Townhall