Miljoonille iranilaisille vuosi 2026 on ollut voimakkaiden mullistusten ja syvenevän humanitaarisen kriisin vuosi. Vuoden alussa tapahtuneita mielenosoituksia ja ankaraa sortoa seurasivat sota, ehdollinen tulitauko ja kuukausia kestänyt kasvava epävakaus. Syyskuuhun mennessä uudistuneet turvallisuusjännitteet ja pahenevat taloudelliset olosuhteet ovat saaneet perheet kamppailemaan jopa perustarpeidensa tyydyttämiseksi.

Uutisotsikoiden takana ovat ihmiset, joiden elämää on rajoitettu yhä enemmän. Perheet joutuvat karsimaan välttämättömiä elintarvikkeita budjetistaan. Jotkut lapset käyvät töissä auttaakseen perhettään elättämisessä sen sijaan, että kävisivät koulua. Transform Iranille saapuneissa raporteissa kerrotaan pitkistä polttoainejonoista, matkustamisen vaikeuksista sekä kasvavasta varkauspelosta, jopa kun tuodaan ruokaostoksia kotiin.

Kriisi ei koske pelkästään hintojen nousua. Monille perheille kyse on siitä, miten selviytyä tänään, kun huomenna elättämiseen jää yhä vähemmän.

Iranin vuoden 2026 mielenosoitukset, sota ja tulitauko

Iran astui vuoteen 2026 laaja-alaisten mielenosoitusten, vakavan taloudellisen paineen ja hallituksen kiristyvän toisinajattelijoiden vainon keskellä. Iranin sisältä saapuvat kertomukset muuttuivat yhä kauhistuttavammiksi. Yhteyshenkilöt kertoivat sairaaloista, jotka olivat täynnä haavoittuneita ja ruumiita, perheistä, jotka etsivät epätoivoisesti pidätettyjä sukulaisiaan, ja siitä, että viranomaiset eivät antaneet mitään tietoa kadonneiden läheisten olinpaikasta, minkä vuoksi perheet joutuivat etsimään ruumispusseja itse. Toisia estettiin järjestämästä julkisia hautajaisia tai heiltä vaadittiin suuria maksuja läheistensä ruumiiden saamiseksi. Loukkaantuneita mielenosoittajia hoitaneet terveydenhuollon työntekijät joutuivat kohteeksi ja teloitettiin. Vangitsemisesta selvinneet kertoivat vakavasta fyysisestä ja henkisestä kidutuksesta, pakotetuista tunnustuksista ja simuloiduista teloituksista. Yksi mielenosoituksiin joutunut nainen kuvaili saapuneensa sairaalaan, jonne tuotiin jatkuvasti haavoittuneita ja kuolleita mielenosoittajia, joista monet olivat niin veren peitossa, ettei heitä voitu tunnistaa. (Lisätietoja löytyy tämän vuoden alkupuolella julkaistuista yksityiskohtaisista raporteistamme ja silminnäkijöiden kertomuksista.)

Tätä jo sinänsä traumaattista tilannetta vasten Yhdysvallat ja Israel aloittivat 28. helmikuuta iskut Irania vastaan, mikä käynnisti laajemman konfliktin, joka aiheutti lisää häiriöitä maassa, jossa vallitsi jo ennestään syvä poliittinen ja taloudellinen epävarmuus.

Iran vastasi iskuilla Israelia, yhdysvaltalaisia sotilastukikohtia ja muita alueellisia kohteita vastaan. Taistelujen jatkuessa tavalliset iranilaiset joutuivat kärsimään epävarmuuden, kaupan häiriöiden, pakotteiden ja jo ennestään vaikeuksissa olleen talouden heikkenemisen yhteisvaikutuksista.

40 päivää kestäneen sodan jälkeen 8. huhtikuuta ilmoitettiin ehdollisesta tulitauosta Yhdysvaltojen ja Iranin välillä.

Monille Iranin ulkopuolella asuville taistelujen keskeytyminen saattoi tuntua helpotukselta. Niille, jotka olivat toivoneet konfliktin tuovan mukanaan poliittisia muutoksia, tulitauko toi kuitenkin mukanaan uudenlaista epävarmuutta.

Iranin tulitauko herättää pelkoa, ei helpotusta

Yleinen ilmapiiri tulitauon jälkeen ei ollut helpottunut vaan syvän ahdistuksen, pelon ja pettymyksen ilmapiiri. Toisin kuin ulkopuolelta voisi olettaa, monet ihmiset eivät olleet niinkään ahdistuneita sodasta itsestään kuin siitä, että se oli lopetettu.

Paikan päältä saadut kertomukset paljastivat tuskallisen todellisuuden: vaikka välittömät taistelut olivatkin päättyneet, ihmiset pelkäsivät silti sitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Kaikista vaikeuksista, räjähdysten äänistä, kotien vahingoittumisesta ja jopa henkilökohtaisista loukkaantumisista huolimatta monet meistä uskoivat, että tämä sota saattaisi vihdoin tuoda meidät vapauteen ja vapauteen. Tästä syystä ilmoitusta tulitauosta ei pidetty lohdutuksen merkkinä, vaan pikemminkin sydämiimme alkaneen toivon menettämisenä.

Kasvava pelko ja sorto Iranissa

Pelkään nyt enemmän kuin koskaan tulevaisuutemme puolesta, koska emme tiedä, mitä tämän tulitauon jälkeen on odotettavissa ja johtaako se entistä kovempaan ja synkempään sortoon.

Huhtikuun tulitauon jälkeisinä päivinä yhteyshenkilömme kuvailivat yleistä pelkoa ja epävarmuutta. Vaikka taistelut olivat keskeytyneet, vallassa oli edelleen islamilainen tasavalta – joka tunnetaan ankarasta sortosta, väärinkäytöksistä ja väkivaltaisista tukahduttamistoimista omaa kansaansa kohtaan – ja monet pelkäsivät, että viranomaiset käyttäisivät tulitaukoa tilaisuutena ryhmittyä uudelleen ja kiristää toisinajattelijoiden tukahduttamista.

Myös Irakista, Libanonista ja Afganistanista rekrytoidut taistelijat alkoivat liikkua kaduilla moottoripyörillä ja levittivät pelkoa ja uhkausta huutaen iskulauseita kuten ”Haydar” ja ”Allahu Akbar”. Haydar on arabiankielinen sana, joka tarkoittaa ”leijonaa” ja jota pidetään rohkeuden ja voiman symbolina.

Ilmapiiri pysyi jännittyneenä seuraavien kuukausien ajan. Yhteyshenkilömme kuvailivat tyhjiä katuja, joilla tavallisia ihmisiä nähtiin harvoin julkisilla paikoilla, tarkastuspisteiden lisääntymistä ja voimakasta turvallisuusjoukkojen läsnäoloa, ja hallinnon joukot sekä kannattajat olivat hyvin näkyvillä julkisilla paikoilla.

Suurin huolenaiheeni on nyt se, että saatamme jälleen joutua elämään saman hallinnon ja samojen olosuhteiden varjossa ilman, että kohtalossamme tapahtuisi mitään todellista muutosta.

Lisää huolta poliisin toiminnasta ja vastuullisuudesta heräsi syyskuussa, kun videomateriaalissa näkyi, kuinka poliisit hakkasivat ja nöyryyttivät seksuaalisesti teini-ikäistä Tabrizissa. Yleisen paheksunnan seurauksena kuusi poliisia pidätettiin ja heitä vastaan nostettiin syytteet. Oikeuslaitos kuvasi tapausta kuitenkin ”sopimatonksi käytökseksi”, eikä sen julkaisemassa syytekirjelmässä viitattu nimenomaisesti seksuaaliseen väkivaltaan. Tapaus korostaa jatkuvia huolenaiheita iranilaisten turvallisuusjoukkojen tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien lapsiin kohdistuva väkivalta, ja herättää vakavia kysymyksiä siitä, joutuvatko vastuussa olevat henkilöt todelliseen vastuuseen teoistaan.

Internet-yhteydet ovat edelleen erittäin rajoitettuja. Yhteydenpito maan sisällä toimiviin tiimeihin on edelleen lyhytaikaista, hajanaista ja ahdistusta herättävää. Nämä rajoitukset vaikeuttavat myös yhä enemmän tapahtumien laajuuden selvittämistä koko maassa.

Sotilaskoulutus laajennettiin koskemaan myös lapsia

Islamistinen hallinto laajentaa myös sotilaskoulutusta jopa 12-vuotiaisiin poikiin Janfada-kampanjansa puitteissa osana laajempia mobilisointipyrkimyksiä. Kampanjan tiedottajan Sasan Zarein mukaan koulutus on alkanut 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille, ja suunnitelmissa on laajentaa ohjelma koskemaan myös nuorempia lapsia. Koulutukseen kuuluu tiettävästi taisteluvalmius, tiedustelutoiminta, droonien käyttö sekä olkapäältä laukaistavien aseiden käsittely, ja se aloitetaan Teheranissa ennen laajentamista muihin maakuntiin.

Islamilaisella tasavallalla on pitkä historia lasten värväämisestä sotilastarkoituksiin. Iranin ja Irakin sodan (1980–1988) aikana yli 550 000 lasta lähetettiin sotaan, ja heistä ainakin 36 000 sai surmansa Amnesty Internationalin siteeraamien Iranin hallituksen lukujen mukaan. Viime aikoina Amnesty on dokumentoinut lasten osallistumista IRGC:n aseistettuihin partioihin ja tarkastuspisteiden vartiointiin, mukaan lukien 11-vuotias poika, joka kuoli tarkastuspisteellä Teheranissa. Sotilaskoulutuksen laajentaminen herättää jälleen huolta siitä, että uusi sukupolvi iranilaisia lapsia saatetaan vetää mukaan aseelliseen konfliktiin.

Teloitukset Iranissa: Vangit protestoivat

Heinäkuuhun mennessä teloitusten määrän kasvu johti poikkeukselliseen mielenosoitukseen Ghezel Hesarin vankilassa, joka on Iranin suurin vankila. Ainakin 1 500 kuolemaantuomittua vankia liittyi nälkälakkoon sen jälkeen, kun kuusi vankia oli siirretty eristykseen mahdollisen teloituksen edellä. Useat miehet ompelivat huulensa kiinni protestina.

Vankilan sisällä kuvatussa videomateriaalissa näkyy, kuinka vangit ovat kokoontuneet käytäville ja pitävät käsissään kylttejä, joissa vaaditaan teloitusten lopettamista. Ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet kuolemanrangaistuksen käytön yleistymisestä koko Iranissa.

Uudet mielenosoitukset ja hallinnon turvallisuustilanteen jännitteet

Turvallisuustilanne kiristyi jälleen syyskuussa, erityisesti Iranin kaakkoisosassa, jossa aseistetut siviiliryhmät joutuivat yhteenottoihin hallituksen joukkojen kanssa.

12. syyskuuta iranilaiset turvallisuusjoukot ja balochien militantit joutuivat pitkään kestäneeseen tulitaisteluun Saravanin lähellä Sistanin ja Baluchestanin maakunnassa. Iranin viranomaisten mukaan kolme turvallisuusjoukkojen jäsentä sai surmansa, kun taas balochien aseellisten ryhmien liittouma väitti, että yhdeksän hallituksen edustajaa oli kuollut.

Uusia taisteluita puhkesi 23. syyskuuta, kun islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC) komentaja Hossein Zarifi sai surmansa Saravanissa useita tunteja kestäneiden yhteenottojen aikana. IRGC vahvisti hänen kuolemansa, kun taas paikalliset lähteet kertoivat, että myös toinen tiedustelu-upseeri sai surmansa ja vähintään 13 turvallisuushenkilöä haavoittui. Aseistautunut ryhmä, joka kutsuu itseään Kansan taistelijoiden rintamaksi, otti vastuun teosta, vaikka uhrien lukumäärästä on edelleen erimielisyyttä. Paikallisissa raporteissa kerrottiin myös voimakkaasta sotilaallisesta läsnäolosta Saravanin Razi-sairaalan ympäristössä, liikkumisrajoituksista ja vakavista internethäiriöistä, jotka lisäsivät alueen siviilien turvattomuutta.

Samassa kuussa merkittävä sunnimuslimien uskonnollinen johtaja ammuttiin kuoliaaksi asuntonsa edustalla Zahedanissa. Tuolloin saatavilla olleissa uutisissa hyökkääjiä ei ollut tunnistettu.

Samaan aikaan Mahsa Aminin kuoleman neljättä vuosipäivää merkinneet mielenosoitukset ja lakot osoittivat jatkuvaa vastustusta viranomaisia kohtaan. Noin 20 kaupungissa kurdienemmistöisillä alueilla liikkeet sulkivat ovensa protestina. Vuosipäivää edeltävänä aikana viranomaiset tekivät tiettävästi ennaltaehkäiseviä pidätyksiä, uhkasivat sulkea lakkoon osallistuneet liikkeet ja rajoittivat pääsyä teille sekä Aichin hautausmaalle, jonne Amini on haudattu. Tarkastuspisteitä, mellakkapoliisia ja turvallisuusajoneuvoja oli paikalla runsaasti, ja joillakin alueilla internet-yhteydet katkesivat. Näiden turvatoimien laajuus viittasi siihen, että viranomaiset olivat huolissaan mahdollisista uusista valtakunnallisista mielenosoituksista.

Syyskuussa turvallisuusjoukkoja sijoitettiin myös huoltoasemien ympärille ja kaduille ympäri Irania, kun polttoaineen hinnankorotukset tulivat voimaan. Raporttien mukaan poliisi, Basij-joukot ja erikoisyksiköt olivat sijoitettuina lukuisiin kaupunkeihin, muun muassa Teheraniin, Mashhadiin, Tabriziin ja Isfahaniin. Turvallisuusjoukkojen lisääntynyt läsnäolo kiristi entisestään jo muutenkin jännittynyttä ilmapiiriä, kun taloudellinen paine kasvoi ja kansalaisten tyytymättömyys jatkui.

Iranissa sijaitseva pyhäkkö sytytettiin tiettävästi tuleen samalla, kun viranomaiset lisäsivät Iranin vallankumouskaartin (IRGC) joukkojen läsnäoloa palvontapaikkojen ja muiden tärkeiden kohteiden ympärillä. Uskonnollisia instituutioita on pitkään käytetty vahvistamaan islamilaisen tasavallan valtaa, ja raporttien mukaan joitakin moskeijoita ja pyhäkköjä on käytetty myös turvallisuushenkilöstön suojapaikkana, aseiden varastointipaikkana ja operaatioiden tukikohtana levottomuuksien aikana. Taloudellisten paineiden kasvaessa ja kansan turhautumisen syventyessä myös jotkut kohteet, jotka on pitkään liitetty hallinnon valtaan, ovat tulleet protestien ja vastarinnan kohteiksi.

Hallitus järjesti 18. syyskuuta Teheranissa suuren mielenosoituksen osoittaakseen kansan tukea, kun taas muualla maassa järjestetyt mielenosoitukset ja lakot heijastivat jatkuvaa vastustusta hallituksen politiikkaa kohtaan.

Hallitus harkitsee myös lainsäädäntöä, joka on herättänyt huolta ulkomaailman kanssa käytävän yhteydenpidon entisestään kiristymisestä. Ehdotettu ”tunkeutumisen torjumista” koskeva lakiesitys on herättänyt keskustelua sen mahdollisista vaikutuksista viestintään ulkomaisten instituutioiden, tiedotusvälineiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Iranin hallitus on itse vastustanut parlamentin valiokunnan raporttia, joka koskee tätä ehdotusta.

Tavallisille perheille nämä tapahtumat lisäävät entisestään epävarmuutta jo muutenkin vaikeana pidetyssä vuodessa.

Iranin talouskriisi: kun ei ole enää mitään leikattavaa

Jo huhtikuussa taloudellinen tilanne oli pahenemassa: hinnat nousivat jyrkästi ja työpaikkoja oli yhä vähemmän. Monet olivat menettäneet työpaikkansa. Niiden perheiden kohdalla, joilta kuulimme, paineet olivat käyneet niin koviksi, että heidän huolensa eivät enää koskeneet pelkästään maan turvallisuutta ja poliittista tulevaisuutta, vaan myös päivittäisen elämän perustarpeiden tyydyttämistä.

Lyhyissä puhelinkeskusteluissa ulkomailla asuvien läheisten kanssa perheet kertoivat, että lääkepula, hoitokustannukset, inflaatio, työttömyys ja turvattomuus aiheuttavat yhdessä paineita. Elintärkeät tavarat ovat käyneet vähiin tai niitä ei ole enää saatavilla. Monia lääkkeitä ei enää ole saatavilla tai ne maksavat moninkertaisesti entiseen verrattuna. Kroonisia sairauksia sairastavien jatkuva hoito on joissakin tapauksissa käynyt lähes mahdottomaksi.

Polttoainepula ja pitkät jonot huoltoasemilla vaikeuttavat arkea entisestään. Teheranissa jopa auton tankkaamisesta on tullut jännitteiden aihe. Eräs lähteemme kertoi, että 31. elokuuta hän näki, kuinka kaksi erillistä riitaa huoltoasemalla kärjistyi fyysiseksi väkivallaksi, kun ihmiset odottivat ahdistuneina polttoaineen saatavuuden kiristyessä ja 20 litran polttoainekortin kiintiön pienentyessä.

Myös pankit ovat sulkemassa oviaan, mikä aiheuttaa uuden pelon lähteen: pystyvätkö ihmiset saamaan omat rahansa ja tulonsa käyttöönsä silloin, kun he niitä tarvitsevat. Polttoaineeseen, pankkitoimintaan ja muihin perustarpeisiin liittyvä epävarmuus saa monet ihmiset tuntemaan itsensä yhä voimattomammiksi – he eivät ole varmoja siitä, pysyvätkö heille työssä käymiseen, matkustamiseen, perheen elättämiseen ja arjen hoitamiseen välttämättömät asiat edelleen saatavilla.

Aikoinaan helposti saatavilla olleita tavaroita ei enää ole tai ne ovat hinnoiteltuja aivan liian kalliiksi. Monet perheet ovat huolissaan siitä, miten he selviävät päivittäisistä tarpeistaan.

Syyskuuhun mennessä tilanne oli käynyt yhä synkemmäksi. Yhden vuoden aikana dollarin arvo on noussut noin 100 000 tomanista yli 200 000 tomaniin, mikä heijastaa kansallisen valuutan arvon jyrkää laskua ja lisääntynyttä painetta ihmisille, joiden tulot eivät ole pysyneet inflaation vauhdissa.

Tomanin arvon romahtamisen takana on miljoonia ihmiskohtaloita: opettaja, jonka kuukausipalkka loppuu muutamassa päivässä; äiti, joka joutuu myymään autonsa kattaakseen kotitalouden menot; perheet, jotka joutuvat luopumaan lihasta ja maitotuotteista ruokavaliossaan; työntekijä, joka joutuu luopumaan toiveistaan ostaa oma asunto; sekä potilaat, joiden on tehtävä vaikeita valintoja lääkkeiden ja ruoan välillä.

Ihmiset karsivat ensin viihteen ja matkustamisen, sitten vaatteet ja ei-välttämättömät ostokset, minkä jälkeen ravintolat, liikunta ja täydennyskoulutus. Mutta nyt taloudellinen paine on kasvanut niin suureksi, että jopa ruoka ja välttämättömät tarvikkeet joudutaan poistamaan kotitalouksien budjeteista.

Eräs ala-asteen opettaja, joka ansaitsee noin 20 miljoonaa tomania kuukaudessa, kertoi, että hänen palkkansa ei nykyään riitä edes kuukauden ensimmäisiin 10 päivään. Hän selitti, että jotkut perheet ovat joutuneet aloittamaan ruoan ostamisen osamaksulla, koska heillä ei ole enää varaa maksaa perustarvikkeita kerralla. Hänen oppilaidensa perheillä ei ole enää varaa koulukuluihin tai lasten kouluretkiin.

Perhe-elämään aiemmin kuuluneita arkipäiväisiä toimintoja on yhä vaikeampi ylläpitää. Talouskriisi ei koske pelkästään köyhimpiä kotitalouksia. Monilla ei ole enää juurikaan mitään, mistä säästää. Heidän elämänsä supistuu kaikin tavoin yhden huolen vuoksi – ”vatsan täyttämiseksi” – mikä syö heidän elämänlaatuaan ja tulevaisuuttaan.

Elintarvikkeiden varkaudet Iranissa

Toinen ilmiö on peruselintarvikkeiden varkaudet.

Moottoripyöräilijät kaatoivat iäkkään naisen ja varastivat hänen juuri ostamansa lihan. Muiden lähteiden mukaan osa ostajista, joilla on vielä varaa lihaan, piilottaa sen eri kasseihin vähentääkseen riskiä joutua ryöstön kohteeksi kotimatkalla. Varastettujen tavaroiden kerrotaan olevan ei-ylellisyystuotteita, vaan välttämättömyystarvikkeita, kuten lihaa ja maitotuotteita.

Iranin talouskriisi estää lapsia käymästä koulua

Taloudellisten vaikeuksien seuraukset heijastuvat myös luokkahuoneeseen.

Länsi-Azerbaidžanin maakunnan opetusviranomaiset ilmoittivat, että 17 848 lasta ja nuorta ei ole käynyt koulua. Heistä 4 634:n kerrottiin työskentelevän auttaakseen perheensä elinkustannusten kattamisessa, kun taas 2 701:n kohdalla koulunkäynnin keskeyttämisen syyksi todettiin köyhyys. Muita syitä olivat liian pitkä matka kouluun ja varhaiset avioliitot, jotka molemmat voivat estää lapsia jatkamasta koulunkäyntiään.

Niille lapsille, joiden perheillä on vaikeuksia kattaa ruoka-, kuljetus- ja koulukustannukset, koulutus voi joutua talouskriisin uhriksi. Jotkut joutuvat tekemään töitä perheensä elättämiseksi. Toiset kohtaavat käytännön esteitä koulunkäynnille, etenkin alueilla, joilla kuljetusmahdollisuudet ja koulutustilat ovat rajalliset.

Menetys ei rajoitu pelkästään menetettyihin oppitunteihin. Kun lapset keskeyttävät koulunkäynnin auttaakseen perheitään selviytymään, myös heidän tulevaisuudenmahdollisuutensa saattavat kaventua.

Iranilaiset perheet kamppailevat selviytyäkseen

Syyskuuhun mennessä jotkut perheet kertoivat selviävänsä jopa yhdellä ainoalla perusaterian päivässä, joka koostui usein laimennetusta keitosta, leivästä, perunoista tai riisistä. Arkielämä on supistunut pelkästään eloonjäämisen perustarpeiden tyydyttämiseen. Liha ja maitotuotteet olivat tulleet monille kotitalouksille liian kalliiksi. Talouskriisin syventyessä jotkut iranilaiset joutuivat tekemään yhä epätoivoisempia valintoja.

Ehkä yksi tämän epätoivon huolestuttavimmista näkyvistä merkeistä on se, että ihmiset mainostavat omia munuaisiaan myytäviksi. Ilmoituksissa näkyy yksityiskohtia, kuten myyjän veriryhmä ja yhteystiedot. Olemme saaneet jopa kuvan miehestä, joka kävelee kaduilla kantaen käsinkirjoitettua mainosta, jossa hän tarjoaa omaa munuaistaan myytäväksi.

Munuaiskauppa on laillista Iranissa säännellyn järjestelmän puitteissa, eikä se sinänsä ole uusi ilmiö. Nykyisen syvenevän talouskriisin valossa nämä ilmoitukset antavat kuitenkin järkyttävän kuvan niistä epätoivoisista valinnoista, joita joidenkin iranilaisten on tehtävä kamppaillessaan velkojen ja taloudellisten vaikeuksien alla.

Näiden paineiden alla elävien perheiden kannalta kysymys ei ole enää pelkästään siitä, miltä Iranin poliittinen tulevaisuus näyttää. Kysymys on siitä, miten he selviävät seuraavasta päivästä.

Uskosta kiinni pitäminen epävarmoina päivinä

Mutta tarina ei ole vielä ohi. Rukoilemme edelleen ja luotamme siihen, että Herra saa voittonsa ja että Iranin tarina heijastaa lopulta Jumalan kunniaa.

Tällaisina aikoina on tärkeämpää kuin koskaan pitää katseemme kiinnitettynä Jeesukseen. Uskomme – toivomme – ei ole missään hallintojärjestelmässä, johtajassa tai maallisessa vallassa. Uskomme on yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Iranin kirkko on tästä hyvin tietoinen. Päivittäisen taistelun keskellä kuulemme tarinoita toivosta, uskosta ja rohkeudesta. Kirkko on elossa ja voi hyvin, kadotetut kuulevat evankeliumia ja käännynnäisiä opetetaan.

Vaikka tilanne näyttäisikin kuinka kaoottiselta tahansa, Jumala on uskollinen, suvereeni ja hallitsee tilannetta. Hänellä on suunnitelmia Iranin hyvinvoinnin edistämiseksi, ei sen vahingoittamiseksi, ja hän haluaa antaa iranilaisille toivoa ja tulevaisuuden. Rukoilemme, että Hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä – ja Iranissa – niin kuin taivaassa. Ja rukoilemme kiitollisina, luottaen Jumalan rauhaan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

“Älkää murehtiko mistään, vaan esittäkää kaikessa rukouksella ja anomuksella, kiittäen ja kiittäen pyyntönne Jumalalle. Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja mielenne Kristuksessa Jeesuksessa. .” Filippiläisille 4:6-7

Rukoilkaa Iranin puolesta ja tukekaa kriisissä olevia perheitä

Iranin kansa tarvitsee rukouksianne ja tukeanne.

Tänä pitkittyneen konfliktin, kasvavan epävarmuuden ja syvenevän taloudellisen paineen aikana rukous on edelleen keskeinen keino seistä niiden rinnalla, jotka joutuvat päivittäin kokemaan pelkoa, menetyksiä ja epävakautta. Rukoilkaa, että ne miljoonat iranilaiset, jotka ovat tänään menettäneet toivonsa, kuulisi evankeliumin ja ankkuroisi toivonsa ainoaan, joka ei koskaan petä.

Rukoilkaa perheiden puolesta, joilla on vaikeuksia hankkia ruokaa, lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita. Rukoilkaa lasten puolesta, joiden koulunkäynti keskeytyy köyhyyden vuoksi, sekä niiden puolesta, jotka elävät pelon ja epävarmuuden vallitessa jatkuvien turvallisuusjännitteiden keskellä.

Rukoilkaa myös meidän työryhmiemme puolesta, kun jatkamme työtämme vaikeissa ja muuttuvissa olosuhteissa.

Tämän lisäksi käytännön tuki voi auttaa kentällä toimivia tiimejämme reagoimaan tilanteisiin reaaliajassa. Parhaillaan tehdään työtä humanitaarisen avun tarjoamiseksi, traumaneuvonnan järjestämiseksi sekä evankelistojen ja lähetyssaarnaajien kouluttamiseksi palvelemaan yhteisöjä ympäri maata – tuoden huolenpitoa, toivoa ja hengellistä tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan.