Tammikuun 2026 alusta lähtien Iranissa on ollut voimakkaita mielenosoituksia, ankaraa sortoa ja kasvavaa epävakautta. 28. helmikuuta Yhdysvallat ja Israel käynnistivät iskut Irania vastaan, mikä merkitsi laajemman konfliktin alkua. Iran vastasi iskuilla Israelia, Yhdysvaltain sotilastukikohtia ja muita kohteita vastaan eri puolilla aluetta. Tämän konfliktin, pitkään jatkuneen taloudellisen paineen ja jatkuvan sortotoiminnan taustalla tavalliset iranilaiset joutuvat yhä syvenevän humanitaarisen kriisin uhriksi.

8. huhtikuuta, 40 päivää sodan alkamisen jälkeen, Yhdysvaltojen ja Iranin välinen ehdollinen tulitauko toi taisteluihin väliaikaisen tauon.

Yleensä tulitauko toisi helpotusta ja vakautta. Mutta monille iranilaisille se toi pikemminkin pettymyksen kuin ratkaisun. Tilanne jätti ankaran hallinnon edelleen valtaan – hallinnon, joka tunnetaan laajalti omia kansalaisiaan kohtaan harjoittamastaan ankarasta sortosta, väärinkäytöksistä ja väkivaltaisista tukahduttamistoimista – ja antoi sille mahdollisuuden ryhdistäytyä uudella päättäväisyydellä. Jäljelle jäi haavoittunut mutta uhmakas johto sekä kansa, jota vaivaavat kasvava pelko, epävarmuus ja toivon menetys merkittävän muutoksen suhteen.

Elokuun loppuun mennessä, kuusi kuukautta konfliktin alkamisen jälkeen, toivottua ratkaisua ei ollut vieläkään saatu aikaan. Uusien pakotteiden myötä taloudellinen paine Iraniin kiristyy edelleen, kun taas Iranin johto pysyy uhmakkaana. Tavallisille iranilaisille tämä tarkoittaa jatkuvaa sotaa, poliittista epävarmuutta, taloudellista eristäytymistä ja syvenevää humanitaarista kriisiä, minkä seurauksena monet perheet joutuvat tekemään käsittämättömiä valintoja pelkästään selviytyäkseen.

Iranin valuutta on edelleen kovassa paineessa, ja inflaatio sekä työttömyys rasittavat perheitä edelleen valtavasti. Sota, pakotteet ja kaupan häiriöt pahentavat taloudellisia paineita, jotka koettelivat iranilaisia perheitä jo ennen konfliktin alkamista.

Tulitauko toi pettymyksen, ei helpotusta

Samana päivänä, kun tulitauko vahvistettiin 8. huhtikuuta, Iranin sisäisistä verkostoistamme saatiin päivityksiä, joissa kuvattiin tilannetta paikan päällä.

Heidän sanansa antavat selkeän kuvan otsikoiden takana olevasta emotionaalisesta ja sosiaalisesta todellisuudesta:

Yleinen ilmapiiri tulitauon jälkeen ei ollut helpottunut vaan syvän ahdistuksen, pelon ja pettymyksen ilmapiiri. Toisin kuin ulkopuolelta voisi olettaa, monet ihmiset eivät olleet niinkään ahdistuneita sodasta itsestään kuin siitä, että se oli lopetettu.

Kaikista vaikeuksista, räjähdysten äänistä, kotien vahingoittumisesta ja jopa henkilökohtaisista loukkaantumisista huolimatta monet meistä uskoivat, että tämä sota saattaisi vihdoin tuoda meidät vapauteen ja vapauteen. Tästä syystä ilmoitusta tulitauosta ei pidetty lohdutuksen merkkinä, vaan pikemminkin sydämiimme alkaneen toivon menettämisenä.

Kasvava pelko ja epävarmuus maan sisällä

Pelkään nyt enemmän kuin koskaan tulevaisuutemme puolesta, koska emme tiedä, mitä tämän tulitauon jälkeen on odotettavissa ja johtaako se entistä kovempaan ja synkempään sortoon.

Suurin huolenaiheeni on nyt se, että meidät saatetaan jälleen kerran pakottaa elämään saman hallinnon ja samojen olosuhteiden varjossa ilman, että kohtalomme todella muuttuu.

Tulitauon jälkeisinä päivinä yhteyshenkilömme kuvailivat maata vallitsevaa pelon ilmapiiriä. Tavallisia ihmisiä näkee edelleen harvoin julkisilla paikoilla, ja tarkastuspisteiden määrä on kasvanut huomattavasti. Ilmapiiri on painostava, ja hallinnon joukot ja kannattajat ovat selvästi näkyvillä kaduilla.

Lähteidemme mukaan myös Irakista, Libanonista ja Afganistanista rekrytoidut taistelijat liikkuivat kaduilla moottoripyörillä luoden pelon ja uhkailun ilmapiirin ja huutaen iskulauseita kuten ”Haydar” ja ”Allahu Akbar”. (Haydar on arabialainen uskonnollinen sana, joka symboloi rohkeutta ja voimaa; se tarkoittaa ’leijonaa’).

On myös raportoitu, että tulitauon vahvistamisen jälkeen eräs iranilainen korkea-arvoinen tuomari kehotti nopeuttamaan mielenosoitusten vuoksi pidätettyjen teloituksia. Internet-yhteydet ovat edelleen erittäin rajoitettuja. Yhteydet maan sisällä oleviin tiimeihin ovat edelleen lyhyitä, satunnaisia ja täynnä ahdistusta.

Teloitusten määrä kasvaa

Heinäkuuhun mennessä teloitusten määrän kasvu johti poikkeukselliseen mielenosoitukseen Ghezel Hesarin vankilassa, joka on Iranin suurin vankila. Ainakin 1 500 kuolemaantuomittua vankia liittyi nälkälakkoon sen jälkeen, kun kuusi vankia oli siirretty eristykseen mahdollisen teloituksen edellä. Useat miehet ompelivat huulensa kiinni protestina.

Vankilan sisällä kuvatussa videomateriaalissa näkyy, kuinka vangit ovat kokoontuneet käytäville ja pitävät käsissään kylttejä, joissa vaaditaan teloitusten lopettamista. Ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet kuolemanrangaistuksen käytön yleistymisestä koko Iranissa.

Päivittäinen elämä paineen alla: taloudelliset ja inhimilliset kustannukset

Jo huhtikuussa taloudellinen tilanne oli pahenemassa: hinnat nousivat jyrkästi ja työpaikkoja oli yhä vähemmän. Monet olivat menettäneet työpaikkansa. Niiden perheiden kohdalla, joilta kuulimme, paineet olivat käyneet niin koviksi, että heidän huolensa eivät enää koskeneet pelkästään maan turvallisuutta ja poliittista tulevaisuutta, vaan myös päivittäisen elämän perustarpeiden tyydyttämistä.

Lyhyissä puhelinkeskusteluissa ulkomailla asuvien läheisten kanssa perheet kertoivat, että lääkepula, hoitokustannukset, inflaatio, työttömyys ja turvattomuus aiheuttavat yhdessä paineita. Elintärkeät tavarat ovat käyneet vähiin tai niitä ei ole enää saatavilla. Monia lääkkeitä ei enää ole saatavilla tai ne maksavat moninkertaisesti entiseen verrattuna. Kroonisia sairauksia sairastavien jatkuva hoito on joissakin tapauksissa käynyt lähes mahdottomaksi.

Aikoinaan helposti saatavilla olleita tavaroita ei enää ole tai ne ovat hinnoiteltuja aivan liian kalliiksi. Monet perheet ovat huolissaan siitä, miten he selviävät päivittäisistä tarpeistaan.

Uupumus kasvaa ja ilmapiiri on yhä turvattomampi. Ihmiset kuvailivat työttömyyttä, velkaantumista ja jatkuvan taloudellisen rasituksen painolastia, joka ei vaikuta ainoastaan toimeentuloon vaan myös mielen ja mielialan kulumiseen. Tarkastuspisteet ovat lisääntyneet, ja joillakin alueilla on nähty aseistettuja ryhmiä, kuten Irakin Hashd al-Shaabi ja Fatemiyoun. Näkyvän uhan lisäksi jotkut sanoivat, että ilmapiiri itsessään on luonut syvän turvattomuuden tunteen.

Kaikissa näissä keskusteluissa monet ilmaisivat syvän huolensa siitä, että heidän kärsimyksensä ei saa olla turhaa.

Epätoivo syvenee

Taloudellinen paine, josta yhteyshenkilömme kertoivat huhtikuussa, on vain kiristynyt entisestään.

Sota, pakotteet, kaupan häiriöt ja pitkäaikaiset talousongelmat aiheuttavat edelleen valtavaa painetta tavallisille kotitalouksille. Tuoreiden raporttien mukaan perheet selviävät jopa yhdellä ainoalla perusaterian päivässä, joka koostuu usein pavuista tai riisistä. Monille tavallisille perheille säännöllinen proteiinin ja maitotuotteiden saanti on tullut liian kalliiksi, samoin kuin kaikki, mitä aiemmin saatettiin pitää ylellisyytenä. Arki on supistunut pelkästään eloonjäämisen perustarpeiden tyydyttämiseen.

Ehkä yksi tämän epätoivon huolestuttavimmista näkyvistä merkeistä on se, että ihmiset mainostavat omia munuaisiaan myytäviksi. Ilmoituksissa näkyy yksityiskohtia, kuten myyjän veriryhmä ja yhteystiedot. Olemme saaneet jopa kuvan miehestä, joka kävelee kaduilla kantaen käsinkirjoitettua mainosta, jossa hän tarjoaa omaa munuaistaan myytäväksi.

Munuaiskauppa on laillista Iranissa säännellyn järjestelmän puitteissa, eikä se sinänsä ole uusi ilmiö. Nykyisen syvenevän talouskriisin valossa nämä ilmoitukset antavat kuitenkin järkyttävän kuvan niistä epätoivoisista valinnoista, joita joidenkin iranilaisten on tehtävä kamppaillessaan velkojen ja taloudellisten vaikeuksien alla.

Monille iranilaisille kysymys ei ole enää pelkästään siitä, miltä heidän maansa poliittinen tulevaisuus näyttää, vaan siitä, miten he selviävät vielä yhdestä päivästä.

Lahjoita nyt ja auta toimittamaan kiireellistä ruokaa ja apua perheille, jotka kamppailevat selviytymisestään.

Järjestelmä ennallaan

Transform Iranin toimitusjohtaja Lana Silk kertoi CBN Newsille :

Iranin hallinto on pelannut pelejä koko ajan. Olemme tehneet virheen kuvitellessamme, että he ovat kiinnostuneita minkäänlaisista järkevistä neuvotteluista. Hallitusta ei pelotella neuvottelemaan tai perääntymään. Se on heille mahdoton ajatus. Heidän tavoitteensa ovat päättäväisiä. Viivyttely erilaisten päättäväisten toimien toteuttamiseksi hallintoa (ei sen kansaa) vastaan voisi olla hedelmällistä, mutta ihmettelen, onko mahdollista päästä haluamaamme lopputulokseen ilman voimakeinoja. Jokainen päivä, jonka hallitus saa hengähdystauon, on uusi päivä, jolloin se voi suunnitella lisää sotilaallisia toimia.

Uskosta kiinni pitäminen epävarmoina päivinä

Mutta tarina ei ole vielä ohi. Rukoilemme edelleen ja luotamme siihen, että Herra saa voittonsa ja että Iranin tarina heijastaa lopulta Jumalan kunniaa.

Tällaisina aikoina on tärkeämpää kuin koskaan keskittyä Jeesukseen. Meidän uskomme ja toivomme ei ole missään hallinnossa, johtajassa tai maallisessa vallassa. Meidän uskomme on yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Iranin kirkko on hyvin tietoinen tästä. Päivittäisen taistelun todellisuuden keskellä kuulemme tarinoita toivosta, uskosta ja rohkeudesta. Kirkko elää ja voi hyvin, eksyneet kuulevat evankeliumia ja käännynnäisiä ohjataan.

Vaikka tilanne näyttäisi kuinka kaoottiselta tahansa, Jumala on uskollinen, suvereeni ja hallitsee. Hänellä on suunnitelmia Iranin vaurastuttamiseksi eikä vahingoittamiseksi. Hänellä on suunnitelmia antaa iranilaisille toivoa ja tulevaisuutta. Rukoilemme, että HÄNEN tahtonsa tapahtuisi maan päällä – ja Iranissa – niin kuin se on taivaassa. Rukoilemme tätä kiitoksella ja annamme Jumalan rauhan ylittää kaiken ymmärryksemme:

“Älkää murehtiko mistään, vaan esittäkää kaikessa rukouksella ja anomuksella, kiittäen ja kiittäen pyyntönne Jumalalle. Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja mielenne Kristuksessa Jeesuksessa. .” Filippiläisille 4:6-7

Rukoilkaa edelleen Iranin puolesta

Iranin kansa tarvitsee rukouksianne ja tukeanne.

Tänä pitkittyneen konfliktin, kasvavan epävarmuuden ja syvenevän taloudellisen paineen aikana rukous on edelleen keskeinen keino seistä niiden rinnalla, jotka joutuvat päivittäin kantamaan pelkoa, menetyksiä ja epävakautta. Rukoilkaa, että ne miljoonat iranilaiset, jotka ovat tänään menettäneet toivonsa, kuulisivat evankeliumin ja ankkuroisivat toivonsa ainoaan, joka ei koskaan petä. Rukoilkaa myös tiimiemme ja jatkuvan työmme puolesta tässä monimutkaisessa ja muuttuvassa ympäristössä.

Tämän lisäksi käytännön tukesi voi auttaa kentällä toimivia tiimejämme reagoimaan reaaliaikaisesti. Parhaillaan tehdään työtä humanitaarisen avun, traumaneuvonnan ja evankelistojen ja lähetyssaarnaajien kouluttamiseksi, jotta he voivat palvella yhteisöjä eri puolilla maata ja tuoda hoitoa, toivoa ja hengellistä tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan.