Iran hallitsee edelleen maailmanlaajuisia otsikoita mielenosoituksineen, väkivaltaisine tukahduttamisineen ja kiihtyvine konflikteineen, mutta todellisuus maassa on sekä tuhoisampi että monimutkaisempi kuin monet ymmärtävät.

Tässä Release Internationalin äänipodcastissa Transform Iranin perustaja Lazarus Yeghnazar tarjoaa harvinaisen, syvästi henkilökohtaisen näkökulman. Hän kuvailee vuosikymmeniä kestänyttä yhteyttä maahan ja sen maanalaiseen kirkkoon ja kertoo kansakunnasta, joka on valtavan paineen alla, mutta myös kansakunnasta, joka kokee poikkeuksellista hengellistä muutosta.

“Tämä ei ole rangaistus – tämä on julmuutta”

Kansainvälisissä raporteissa on kuvattu mielenosoitusten “voimakasta tukahduttamista”. Yeghnazar on selvä: tämä kieli ei mene tarpeeksi pitkälle.

Hän kuvailee tapahtumia “täysin barbaarisiksi” – nuoret, opiskelijat ja jopa terveydenhuollon työntekijät ovat joutuneet väkivallan kohteeksi. Jotkut raitistuttavimmista kertomuksista eivät ole mielenosoittajista vaan niistä, jotka yrittävät auttaa heitä.

Lääkäreitä ja sairaanhoitajia on pidätetty tai jopa tapettu pelkästään haavoittuneiden hoitamisesta. Eräässä tapauksessa kristitty työntekijä ammuttiin lähietäisyydeltä – ei mielenosoituksesta vaan haavoittuneiden auttamisesta.

Hänen mukaansa tämä heijastaa jotain syvempää kuin poliittista levottomuutta. Kyse on järjestelmästä, joka pitää erimielisyyttä – mitä tahansa erimielisyyttä – uhkana, joka on eliminoitava.

Kansakunta pitkän aikavälin paineen alla

Mielenosoitukset eivät tulleet tyhjästä. Ne ovat seurausta vuosien ajan jatkuneesta sorrosta, epätasa-arvosta ja kasvavasta turhautumisesta – erityisesti nuorten keskuudessa.

Kyse ei ole vain poliittisesta valvonnasta. Kyse on hallinnosta, joka pitää kansakuntaa jonkinlaisena omaisuutenaan.

Seuraukset ovat vakavia. Kymmenien tuhansien on raportoitu saaneen surmansa iskuissa, ja monet muut ovat vangittuina. Kauheita tarinoita julkaistaan edelleen teini-ikäisistä, joita on pahoinpidelty ja traumatisoitu vankeudessa.

Tilannetta ei voida ymmärtää vain “levottomuuden hetkenä”.

Konflikti, kärsimys ja jakautunut vastaus

Viimeaikaisesta konfliktista puhuessaan Yeghnazar käyttää silmiinpistävää analogiaa: kyseessä on ollut pitkään kasvanut syöpä, joka vaatii nyt kiireellisiä ja kivuliaita toimenpiteitä.

Hän ei juhli tuhoa. Hän selittää kuitenkin, miksi jotkut iranilaiset, erityisesti ne, jotka ovat kärsineet vuosikymmeniä kestäneestä sorrosta, näkevät tapahtumat eri tavalla kuin ulkopuoliset tarkkailijat.

Monille kyse ei ole politiikasta tai geopolitiikasta, vaan selviytymisestä. Kyse on siitä, että poistetaan ne voimat, joita hän kuvailee “kansakuntaa tukahduttaviksi”.

Samalla humanitaarinen vaikutus on kiistaton. Siviilit joutuvat laskeuman keskelle. Pelko, epävakaus ja niukkuus lisääntyvät nopeasti.

Kirkko: Kirkko: Näkyvä usko maksaa

Iranin kristityille vaino ei ole teoreettista, vaan hyvin käytännönläheistä.

Yeghnazar selittää asian yksinkertaisesti: uskoa sinänsä voidaan suvaita, mutta näkyvää uskoa ei.

Voit olla kristitty hiljaa. Mutta sillä hetkellä, kun alat jakaa uskoasi, opettaa muita tai kastaa uusia uskovia, astut riskiin. Hän pohtii Jeesuksen opetusta suolana ja valona olemisesta – ja sitä, miten se toteutuu nykypäivän Iranissa. Uskoville sanotaan käytännössä: olkaa suola, mutta älkää olko liian suolaisia; olkaa valo, mutta älkää loistako liian kirkkaasti.

Totuus on, että kun usko tulee näkyväksi – kun se alkaa muuttaa muita – silloin tulee vastustusta.

Juuri tämän vuoksi Iranin kirkko jatkaa kasvuaan.

Unohdettu tarina: The Missionaries Who Came Before

Kauan ennen nykyistä maanalaista kirkkoa kristittyjen lähetyssaarnaajien sukupolvet muokkasivat Irania.

He rakensivat sairaaloita ja kouluja ja palvelivat yhteisöjä eri puolilla maata – usein suurella henkilökohtaisella kustannuksella. Monet viettivät siellä koko elämänsä, ja heidät on haudattu Iranin maaperään.

Kaikista uhrauksista huolimatta tuolloin ei kuitenkaan saatu juurikaan näkyviä tuloksia. Yli vuosisadan työn jälkeen tiedossa oli vain muutama sata muslimitaustaista uskovaa.

Yeghnazar selittää, että myöhemmin hallinto syytti näitä samoja lähetyssaarnaajia väärin perustein ulkomaisista vakoojista.

He tulivat palvelemaan, eivät politiikan tai vallan vuoksi.

Heidän perintönsä on vasta nyt täysin toteutumassa.

Kourallisesta uskovia kasvavaksi liikkeeksi

Se, mitä viime vuosikymmeninä on tapahtunut, on merkittävää. Iranin kristittyjen määrä on kasvanut muutamasta sadasta uskovasta reilusti yli miljoonaan.

Tämä kasvu ei ole noudattanut tyypillisiä malleja. Se ei ole johtunut ensisijaisesti julkisesta evankelioimisesta tai institutionaalisesta laajentumisesta. Sen sijaan monet iranilaiset kohtaavat Jeesuksen henkilökohtaisesti – usein ennen kuin he ovat koskaan puhuneet toiselle kristitylle.

Yeghnazar kuvaa, miten unilla ja näyillä on merkittävä rooli. Eri puolilla maata erilaisista taustoista tulevat ihmiset – muslimit, riippuvuuden kanssa kamppailevat ja kriisissä olevat – raportoivat kohtaamisista Kristuksen kanssa.

Se on hiljainen. Se on henkilökohtainen. Mutta se on laajalle levinnyt. Ja se muokkaa kansakunnan hengellistä maisemaa.

Valmistautuminen tulevaan

Vaikka suuri osa maailmasta keskittyy nykyiseen kriisiin, Transform Iran on vuosikymmenien ajan katsonut eteenpäin.

Yhä useammat tiedostavat, että jos maa avautuu – joko vähitellen tai äkillisesti – tarpeet ovat valtavat. Traumat ovat syvällä. Perheet ovat murtuneet. Riippuvuus, köyhyys ja henkiset haavat koskettavat miljoonia ihmisiä.

Yeghnazar kertoo vuosien aktiivisesta suunnittelusta: miten tarjota neuvontaa, miten tukea toipumista, miten rakentaa elämät ja yhteisöt uudelleen.

Visio ei ole vain evankelioiminen, vaan ennallistaminen. Ei vain selviytyminen, vaan parantuminen.

Lue, miten Pearl of Persia tuo parantumista ja palautumista traumasta, riippuvuudesta ja hyväksikäytöstä selviytyneille.

Tulevaisuus, joka vaikuttaa maailmaan

Kaikesta huolimatta Yeghnazar on edelleen vakuuttunut siitä, että Iranin tarina ei ole vielä päättynyt.

Hän uskoo, että maa avautuu tavalla tai toisella. Ja kun se avautuu, kirkko ei kasva vain sisäisesti vaan alkaa lähettää ulospäin.

Visio on, että iranilaisista uskovista tulee lähetyssaarnaajia, jotka kantavat uskoaan muihin kansoihin, myös sellaisiin maailman osiin, joissa kirkko on viihtynyt tai hiljennyt.

Se on silmiinpistävä käänne: yhdestä kaikkein tukahdutetuimmista ympäristöistä uudistumisen lähteeksi.

Kutsu rukoilemaan – ja seisomaan yhdessä

Iranin tarpeet ovat kiireelliset. Tämä on sekä kriisin että tilaisuuden hetki.

Kristityt kohtaavat paineita ja epävarmuutta. Perheet kamppailevat perustarpeidensa kanssa, varsinkin kun epävakaus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ruoan, sairaanhoidon ja turvallisuuden saantia ei ole taattu.

Ja silti on olemassa kestävyyttä. On rohkeutta. Ja on uskoa.

Uskovat kaikkialla maailmassa voivat olla aktiivisia vastaamaan:

• Rukoile suojelusta, varjeluksesta ja rohkeudesta uskoville. Rukoilkaa muutosta – myös johtajiston sisällä. Rukoilkaa viisautta, kun ministeriöt reagoivat kasvavien tarpeiden aikana.
• Pysy ajan tasalla todellisia päivityksiä Iranin sisältä – tilaa kuukausittainen uutiskirjeemme.
• Anna auttaaksesi tarjoamaan kiireellistä humanitaarista apua, traumojen hoitoa ja evankeliumin mukaista opetuslapseutta.

Ja niille, jotka katsovat tapahtumia ulkopuolelta, se on kutsu – ei vain saada tietoa, vaan osallistua.

Julkaistu alun perin osoitteessa: Release International